Työkoiran alku

Tänään päättyi virallisesti Freydiksen pentukurssi. Paljon oltiin jo opeteltu kotona ennen kurssille menoa ja en tiedä, saatiinko mitään "uutta" meidän oppeihin. Tärkein pointti itsellä oli saada koira työskentelemään häiriössä ja keskittymään vain minun kanssani tekemiseen. Se on ollut pienoinen haaste, kun hyvin usein vain tykättiin huutaa toisille treenaajille.

Tänään mentiin treenihalliin jo aivan hipihiljaa. Keskityttiin vain omaan tekemiseen eikä välitetty muista. Kouluttaja kävi tervehtimässä ja Freydis vain pikaisesti vilkaisi ja ihmetteli, mitä hän oikein häiritsee ja lääppii kun ollaan hommissa. Harjoiteltiin koirakoiden ohituksia ja neiti kulkee molemmilla sivuilla kuin ajatus. Ihan mieletön tyttö.

Kouluttaja antoi palautetta ja sanoi Freydiksen kehittyneen huimasti. Keskittyy tekemiseen ja toimii rauhallisesti. Lopuksi vielä totesi, että tässä on kunnon työkoiran alku. Kyllä lämmitti mieltä kuulla kouluttajalta kyseinen palaute. Ilolla jatkamme harrastamista ja treenaamista Freydiksen kanssa, ties jos tuo neiti joku päivä saa omat lampaat.

Viikonloppu maalla

Vuodenvaihteen jälkeen en ole kerennyt maalla pyörähtämään ja tänä viikonloppuna siihen tehtiin muutos. Eilen pakattiin tavarat ja suunnattiin Luumäen puolelle. Ensin käytiin moikkaamassa Jasua ja näyttämässä, millaisen kakaran se oikein laittoi alulle elokuussa. Hauskaa oli nelikolla ja tunti meillä vierähti ennen kuin suunnattiin Näpille.

Mikke ja Jossu oli metsurihommissa, joten suuntasin pelkästään kaupunkilaiskoirien kanssa mettälenkille. Lenkkeilyn jälkeen haettin maalaiskoiruudet lauman jatkoksi ja siinähän se iltapäivä ja ilta meni koirien toilailuja seuratessa.

Tänään käytiin jäällä rallattelemassa ja Freydiksellä oli ihmettelemistä kun äitini pilkki hetken aikaa.

Viikonlopun jäljiltä on niin koirat kuin omistajatkin varsin väsyneitä ja uni varmasti maittaa tulevana yönä.

Tammikuun treenikooste

Yritän saada kirjoitetuksi jokaisen kuun lopulla kuukausikoosteen meidän treenailuista. Ei sitä hirveästi ole opiskelujen takia, mutta edes sen vähän jos saisin kirjattua niin voi sitten myöhemmin palata lukemaan, mitä sitä on tullut toilailtua koirien kanssa.

2.1. Iris, agility

Noin puoli vuotta kestänyt tauko agilitystä päättyi ja päästiin jatkamaan Iriksen kanssa harrastusta. Valitettavasti Rose jäi ilman ryhmäpaikkaa, mutta nyt kun vihdoin olen saanut halliin avaimen voisin yrittää käydä tuon neidin kanssa tekemässä jotain pikkujuttuja.

Odotukset ei olleet mitenkään korkealla ja yllätys oli suuri, miten kivasti treenit sujui tauon jälkeen. Tehtiin hyvin lyhyttä ratapätkää ja muistuteltiin puomin alastulokontaktia sekä putkijarrua. Aika kivasti muisti ja hoksasi, mutta kotona vaan lisää treeniä niin kyllä se siitä.

9.1. Iris, agility

Oltiin Iriksen kanssa ainoat paikalla olleet ryhmästämme, joten saatiin privatreenit. Tuolloin muistuteltiin, miten se rengas suoritetaan ja se onnistui tosi kivasti. Takaakierrot oli ohjaajalla mietintämyssyssä. Treenattiin puomin alastulokontaktia ja putkiin lähettämistä pimeistä kulmista. Treenit meni kivasti ja kotiläksynä näistä niin lisää alastulokontaktin treenaamista ja hallilla voin käydä kokeilemassa putkien pimeitä kulmia.

10.1. Freydis, ohitustreenit

Käytiin treenaamassa ohittelua ja treenti aloitettiin huutamalla kaikille, että yksi islanninlammaskoira osallistuu myös treeneihin mukaan! Ensimmäinen kierros sujui suht' hyvin, mutta toisella kierroksella huudettiin jo enempi ohitettaville. Oltiin ainakin upeasti häiriöksi muille koirakoille.

16.1. Iris, agility

Ei ollut tekemisen meininki kummoinen Iriksen keskittyessä enempi haistelemaan hallia.

19.1. Freydis, pentukurssi

Ensimmäistä kertaa olin ilmoittanut koirani pentukurssille! Paineet onnistua pennun koulutuksessa kelpo koirakansalaiseksi on jälleen kovat ja nyt työn ja opiskelun ohella sain pentukurssin muodossa varmistettua, että saan aikaa kakaran koulutukselle. Tehtiin meille ihan simppeleitä juttuja joita olen Freydiksen kanssa treenaillut kotonakin: käsikosketusta, kontaktia, käsittelyä ja "jätä"-/"irti"-käskyä.

26.1. Freydis, pentukurssi

Toinen treenikerta ja tällä kertaa opeteltiin lisää käsittelyä. Meile hyvänä oppina tuli toisten koirien ohitukset joiden kanssa on enempi painittu ja tehty töitä. Ohitukset jopa sujui ja erittäin tyytyväisin mielin poistuimme tuolta treenikerralta.

30.1. Iris, agility

Viikon tauko aksasta ja johan taas tuntui homma toimivan. Pätkittiin rataa ja ajatus rataa suorittaessa oli saada koira ohjattua ohittamaan ei-haluttuja-esteitä ja onnistuttiin yllättävän hyvin muun muassa putken jälkeen kääntymään vaikka edessä olisi ollut oikein houkutteleva hyppy. Muistuteltiin keinua ja vähän jännitti siinä kohin kun alkoi este laskeutumaan. Jännitys selvitettiin namilla.

Mennyt vuosi ja tulevat tavoitteet

Hirmuisesti ei kyllä ole tullut kirjoiteltua loppuvuodesta tänne. Siihen on kyllä varsin pätevät syyt, kun työpaikka on vaihtunut, ensimmäiset Rosiri's-pennut saatettu maailmaan ja aloitettu opiskelut koirahierojaksi.

Sijaisuuteni päättyi Evidensia klinikalla ja oli todella suuri sattuma, että juuri sopimukseni päättymisen jälkeiselle ajankohdalle haettiin eläinklinikka Loimeen hoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. Hakemus kannatti laittaa, koska sieltä irtosi työpaikka tälle hoitsulle! Hauska sattuma on myös se, että tuolla työpaikalla tehdään lampolakäyntejä ja kun olin jo omien lampaiden hankintaa hieman pohtinut. Kesti hetki, että sopeuduin uuteen työpaikkaan ja menihän siinä jokunen tovi, kun töihin lähteminen aiheutti pientä ahdistusta. Nyt voin kuitenkin jo sanoa kotiutuneeni hyvin uuteen paikkaan ja viihtyväni siellä.

Hartaasti odotettu ja toivottu ensimmäinen Rosiri's-pentue näki vihdoin ja viimein päivänvalon 4.10., siinä meni aika hyvin nopeasti seuratessa pentujen kasvua ja kehitystä. Olihan se kokemuksena melkoisen väsyttävä juuri tähän ajankohtaan, mutta kuitenkin niin opettava ja palkitseva.

Syksyllä aloitin opinnot koirahierojaksi. Lähipäivät käyn Tampereella miltei joka toinen viikonloppu ja onhan tämä melkoisen rankkaa. Tuleva kevät ja kesä on tarkoitus antaa aikaa enemmän koululle ja opiskeluille. On kyllä jäänyt jonkin verran asioita sisäistämättä kaiken tämän härdellin keskellä, mutta kunhan arki tasoittuu, niin eiköhän tämä tästä.

Tavoitteita oli joitain viime vuodelle ja ei niistä kovin moni näemmä toteutunut.

Laumakokoonpano muuttui syksyllä, kun yksi pennuista jäi kotiin kasvamaan; Rosiri's Freydís Irisardóttir "Freydis". Tästä neidistä siis pitäisi jonkinlainen esittelyteksti tänne kirjoittaa. Ja Apilan ja Ezion esittelytekstitkin odottavat yhä julkaisemista.

Vuosi sitten oli Iris uudemman kerran astutettu, mutta ei jäänyt tiineksi tuolla kertaa. Pennut kuitenkin onnistuivat urosvaihdoksen myötä. Agilityä harrastimme kyllä kun töiltä ehdittiin ja tauolle sitten jäätiin heinäkuussa ja taukoiltiin vuoden loppuun asti. BH-kokeeseen oli Iris ilmoitettu, mutta oman sairastumisen myötä jäi koe sitten käymättä. Katsotaan, onnistuisiko tänä vuonna päästä kokeeseen asti. Agilityä jatkamme huomenna ja voi vitsit, miten innoissani odotankaan alkavia treenejä!

Roselle olin tavoitteeksi asettanut lisää paimennusta ja pari koiranäyttelyä ulkomaille. Paimentamassa käytiin paimennuskurssilla ja muutamia kertoja ihan muuten vain. Kyllä edistystä alkoi huomata oikein kivasti ja uskon Rosesta saavan kunnon paimenkoiran jos vain kävisimme aktiivisemmin ja säännöllisemmin treenaamassa. Missihömpötyksiä käytiin ihmettelemässä Moskovassa kesäkuussa Maailman Voittaja-näyttelyssä ja sieltä haettiin Ärriäiselle kaikkea mitä siltä reissulta nyt pystyi saamaan; Venäjän Muotovalio, Venäjän Grand Muotovalio ja Maailman Voittaja 2016. Tehtiin myös äkkilähtö Liettuaan ja sieltä saatiin Liettuan valionarvoon vaadittava serti.

Mikestä tai Jossusta ei saatu Suomen Muotovalioita viime vuonna. Mikke kävi suorittamassa luonnetestin pistein +120 laukausvarma, yhdestä sertistä on tällä hetkellä kiinni Miken valioituminen. Jossulla on sertit kasassa, mutta käyttötulos puuttuu. Kolmeen luonnetestiin oli Jossu ilmoitettu viime vuonna, mutta kaikki missattiin. Yritetään tänä vuonna saada maalaisista sitten muotovalioita. Miken ja Jossun kanssa käytiin syyskuussa Ahvenanmaalla viikonlopun mittaisella paimennusreissulla. Tollot suorittivat islanninlammaskoirien oman paimennustaipumustestin molemmat hyvillä paimennusominaisuuksilla. Ei tätä kaksikkoa voi kyllä tolloiksi enää sanoa. Pyörähdettiin myös Eckerön näyttelyssä hakemassa kokemusta misseilystä, mutta töihinhän me Ahvenanmaalle lähdettiin eikä kaunistelemaan.

Suunnitelmia on tulevallekin vuodelle. Iriksen kanssa palaillaan treenaamaan ja katsotaan tuottaako treenit minkälaisia tuloksia. Rosen kanssa treenit jatkuu omatoimisesti ja loppukesälle on tälle neidille äitisuunnitelmia. Opetetaan Freydistä myös kunnolliseksi koirakansalaiseksi jotta arki olisi myös tämän kanssa yhtä mukavaa mitä se jo on ollut pelkästään Iriksen ja Rosen kanssa.

Äkkilähtö Liettuaan

Kaksi viikkoa sitten maanantaina työkaverini Susanna esitti kysymyksen, että lähtisinkö seuraavan viikon viikonloppuna Liettuaan. Hetken pohdin ja tulin tuumanneeksi, että mikä ettei!

Niin se kello sitten soi perjantaina 4:40 ja suunta oli ylös, ulos ja lenkille. Kuudelta oli työkaveri pihassa hakemassa, kamat kyytiin ja menoksi. Mukana meillä oli myös Kata ja kääpiöpinseri edustuksesta vastasi Iines ja Wii. Nelikostani mukaan valitsin pikaisesti lähes karvattoman Rosen.

Helsingissä oltiin hyvissä ajoin, eikä laivaankaan tullut kiire ehtiä. Helsingin ja Tallinnan välin koirat odottivat autossa autokannella. Roselle tämä oli eka kerta autokannella, onneksi autoon jäi maailmaa nähnyt Iines joka varmasti rauhoitti myös Ärriäistä.

Tallinnassa pysähdyttiin satamassa, ulkoilutettiin koirat ja matka jatkui. Muutamia stoppeja tehtiin ja matka myös ajallisesti venähti tietöiden takia. Perillä Liettuan Jurbarkaksessa oltiin yhdentoista tienoilla. Hotellin hissi oli kyllä sellainen koekmus, että kahden ajokerran jälkeen käytimme oikein sujuvasti portaita liikkumiseen. Uni maistuis erittäin hyvin 17 tunnin valvomisen jälkeen.

Lauantaina nukuttiin vähän pidempään, syötiin huoneessa edellispäivänä ostetut aamupalat, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin suuntaamaan Sakiaihin misseilemään. Näyttelypaikka löydettiin helposti. Sää oli lämmin, mutta onneksi näyttelypaikka oli puistossa, joten varjoihin päästiin odottamaan kehiämme.

Rose kävi ensin pyörähtämässä tuomari Irina Azenille ja "hirmuisella kilpailulla" oli ROP, sai sertejä ja tuli siten Liettuan Muotovalioksi. Sitten jännättiin kääpiöpinsereidein osuuksia. Iines tarvitsisi yhden N-sertin ja Wii yhden junnusertin. Kumpikaan koirista ei keulinut tuloksilla ja jopa omalla silmällä pystyin näkemään, että voittanut kääpiöpinseri oli aikas löysässä kunnossa.

Odoteltiin ryhmäkehät ja voi vitsit miten siinä meni aikaa! Kaiken maailman diipadaapailuja siinä oli, kunnes alkoi ryhmäkehät pyöriä. Rosen kanssa käytiin hakemassa hyvää kokemusta ja aiheuttamassa hiljainen hetki kuulutuksessa.

Vihdoin päästiin tekemään jotain mukavaa misseilyjen jälkeen, nimittäin syömään! Nälkä oli jo aikamoinen kuivan aamupalan jälkeen ja kyllä se ravintolan pizza sleepy banana-jälkiruokineen maistui oikein hyvältä.

Sakiaista ajeltiin takaisin Jurbarkakseen ja jäätiin suoraan iltakävelylle joen rannalle. Kyllä oli kaunista ja lämmintä. Näyttelyhulinan jälkeen rauhallinen ympäristä tuntui erittäin hyvältä. Kello alkoi olla jo yhdeksän, joten suunnattiin hotelliin ja aika pian siinä itse kukin simahti.

Sunnuntaina herättiin vähän aikaisemmin suunnataksemme näyttelypaikalle. Kehät oli pyydetty jo heti aamuulle, koska illalla piti olla Tallinnassa laivaan menossa. Näyttelypaikalla suuntaan meille ilmoitetulle kehälle hakemaan näyttelynumeroa ja kehäsihteeri pyytää meitä menemään info-pisteeseen. Hämmentyneenä sitten info-pisteelle ja sieltä mies iloisesti ohjaa minut toisaalle. Jos oikein ymmärsin, Roselle määrätty tuomari ei ollut islanninlammaskoiraa nähnyt eikä kai halunnut sitä arvostella. Tai sitten tämä tuomari, jolle meidät siirrettiin, halusi arvostella islanninlammaskoiran.

Joka tapauksessa oikealle kehälle päästiin ja sain näyttelynumeron. Siinä sitten kysyessäni, missä vaiheessa islanninlammaskoira arvostellaan, pyydettiin vain olemaan siinä tuomarin teltassa odottamassa. Heti seuraavana tuomari tuli itse pyytämään meidät Rosen kanssa kehään. Tuomarimme Julija Aiditiené kehui Rosen todella kauniiksi, kertoi nähneensä islanninlammaskoiria joskus aiemminkin. Tietty tästä napattiin ROP-sijoitus ja tuomari onnitellessaan kertoi koiran pyörähtelevän BIS-kehässä. Veistä haavassa kääntäen tarkastin näyttelyluettelosta, että kyllä, tämä olisi ollut ryhmätuomarinamme.

Koska meidän kehässä pyörähtäminen sujui varsin nopeasti, pääsin jännittämään kääpiöpinsereiden misseilyä. Jännitti ihan vietävästi! Junnuja oli neljä kappaletta ja tutkailujen jälkeen tuomari sijoitti Wiin luokkansa ensimmäiseksi, eli sieltä tuli sitten se junnu-serti! Iines meni kehään ja niin tuokin koira voitti kanssakilpailijansa ja sai N-sertin; Liettuan Muotovalio! Rotunsa parhaan vallinnassa Wii vei voiton mummoltansa, ihan mieletön sunnuntai! Oli meillä kehän laidalla aika tunteet pinnassa.

Enää selätettävänä oli pitempääkin pitempi kotimatka ja matkaan lähdettiin melko rivakasti kehien jälkeen. Kotona olin neljän aikaan yöllä, nukkua kerkesin huimat kolme tuntia, kunnes työpäivä kutsui kello 8:00. Koko työpäivää ei tarvinnut jaksaa kun pääsin kotiin hieman aikaisemmin ja mitäpä muutakaan sitä tein, kun suuntasin päikkäreille. Ja heti herättyäni laitoin hakemuksen Liettuan valionarvosta menemään.

Oli meillä kyllä niin pirun hieno reissu ja kotiintuomiset ei olleet ollenkaan huonot: Roselle ja Iinekselle muotovaliorimpsuun lisäksi Liettuan muotovalionarvot ja Wii on nyt, Viron, Latvian ja Liettuan juniormuotovalio sekä Baltian juniormuotovalio.

Luonnetta testaamassa

Mikke saapui maalta kaupunkiin loppuviikosta, koska uroon piti hieman tottua elämään kanssani jälleen kun koitoksenamme oli luonnetesti. Jossu oli myös ilmoitettuna testiin, mutta tottahan toki neiti aloitti juoksunsa ja testi jäi nyt välistä.

Sen sijaan Mikke pääsi testiin ja kyllä tulos oli hyvinkin sellainen, mitä pojalta olin odottanutkin. Olisin ehkä enemmän kuitenkin odottanut sen olevan säikympi, mutta mitä sitä nyt turhia tuo maalaistollo pööpöilemään.

Vieraiden ihmisten luokse Mikke ei syöksy pää viidentenä jalkana, menee vasta kehoituksesta ja pyydettäessä tutustumaan. Vieraan kanssa ei ole myöskään soveliasta leikkiä. Minun kanssa leikki oikein kivasti, mutta heti kun tuomari tarttui leluun irrotti Mikke otteensa. Vieraskoreutta?

Kelkka oli ihan ok, tietty piti vähän kauhistella, mutta vähän riitti. Haalarilla sama ja tynnyri meni "piloille" kun tynnyrin tönäisijää ei ollut ohjeistettu kunnolla. Jatkettiin testiä pimeään huoneeseen ja Mikke löysi minut nopeasti. Penkin alta tuli jalkojen väliin ja sieltä syliin.

Yksin seinään jätettäessä ei haukussa ääni muuttunut lainkaan, huuteli vain perääni, että yksin jätit tähän seinään ja tämmönen peli ei oo muuten yhtään kivaa!

Otettiin "tynnyri" uusiksi hieman toisella tavalla, eli ketjuja kottikärreihin ja niillä aiheutettiin räminä, kun oltiin menty kärryjen ohi. Nopeasti Mikke tuli kotikärryjä katsomaan ja totemaan, että onhan noita nähty ennenkin. Laukauksiin ei jätkä tuumannut mitään, onhan noita paukkeita ennenkin kuultu.

Itseäni ei jännittäny niinkään viedä Mikkeä testiin. Liekkö johtui, siitä, että olen ollut viikonloppuna talkoilemassa ja seuraamassa testejä, sekä on kerran jo koiran kanssa käynyt nuo asiat kokemassa. Kivaa oli jokatapauksessa päästä käymään testissä ja nyt sitten kyttäänkin kuumeisesti Jossulle paikkaa luonnetestiin vielä tämän vuoden puolelle.

Toimintakyky: kohtuullisen pieni +1b, 15 p.

Terävyys: koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä +1b, 1 p

Puolustushalu: pieni +1, 1 p.

Taisteluhalu: pieni -1, -10 p.

Hermorakenne: hieman rauhaton +1a, 35 p.

Temperamentti: kohtuullisen vilkas +2, 30 p.

Kovuus: hieman pehmeä +1, 8 p.

Luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3, 45 p.

Laukauspelottomuus: laukausvarma +++

+125 laukausvarma

Juhannus Venäjällä

Jännityksestä täristen startattiin kesäloma Moskovan reissulla AEn kanssa. Keskiviikkoiltana Tolstoi-juna lähti Vainikkalasta, paikalle saavuttiin jo vajaa tunti ennen junan lähtöä. Ulkoilutettiin koiria ja sitten mentiin tarkastuttamaan passeja. Kaikki oli kunnossa, joten hetki odotettiin junaan pääsyä ja sitten alkoi noin 11 tunnin junamatka kohti Moskovaa.

Aamulla oli silmäpussit valtavat, koska junassa en saanut nukutuksi. Olisi pitänyt ottaa ne korvatulpat mukaan mitä suunnittelin. Aamupalaksi saatiin blinejä venäläiseen tapaan. Hetki siinä valmistauduttiin astumaan junasta pois Moskovan sykkeseen. Juna-asemalla oli taksikuskeja taksi-kyltit kaulassa vastaanottamassa matkustajia. Kuski joka luoksemme tuli kantoi tavaramme taksiinsa. Kovin ystävällistä, vaikka olihan siinä oma jännityksensä ettei vaan vie tavaroitamme mukanaan. Ei vienyt, kaikkine tavaroidemme kanssa päästiin Crocus Expo hallille, matkaan meni aikaa noin tunti ja hintaa kyydillä oli 2000 RUB.

Näyttelypaikalla piti löytää sisäänkäynti koirille, koska pääovista ei koirien kanssa saanut kulkea. Sisään mentiin koirien kanssa "takakautta". Ensin mentiin metallinpaljastimien läpi ja sitten piti etsiä eläinlääkäri, joka tarkastaa koirien passit. Tässä kohtaa katsottiin ensimmäisen kerran koirien paperit ja niissäkin olivat kiinnostuneita vain rabies-rokotteesta. Leima numerolappuun ja katalogin kanssa suunnistamaan oikean kehän laidalle.

Rose sai lahjan ihailijalta.

Touho pääsi ensimmäisenä kehäilemään MV-karkeloissa. Uros esiintyi omaan silmään todella upeasti, mutta tuomaria ei esiintyminen kiinnostanut. Tuomari kiinnitti huomiota Touhon valesilmiin ja koiran kaksivärisyyteen eikä suostunut arvioimaan koiraa lainkaan. Eipä löydy sivistyneitä sanoja, jotka kuvaisivat harmituksemme määrää.

Seuraavana piti sitten etsiä oikea halli ja kehä jossa Rose arvosteltaisiin. Melko jännittynyt olin, kun tuomarina oli Espen Engh. Ymmärrykseni mukaan sangen tiukka tuomari. Jännittyneenä astelimme Rosen kanssa kehään ja ontuvasta esittämisestäni huolimatta, Espen tykästyi Roseen kovasti. Kertoi kyllä, että koiralla on turhan jyrkkä otsapenger, mutta ei antanut sen haitata kun muuten koira on niin erinomainen. Rosesta tuli siis Maailman Voittaja vuosimallia 2016 ja Venäjän Kennelliiton muotovalio. Ärriäinen nappasi myös ensimmäisen CACIBinsa ulkomailta, joten enää puuttuu yksi CACIB ulkomailta jotta neiti olisi Kansainvälinen muotovalio. Katsotaan milloin seuraavan kerran lähdetään ulkomaille, ensi vuoden puolelle C.I.B. jokatapauksessa menisi.

Koska polveni ei kovin paljoa tykännyt kehässä juoksemista ja ryhmäkehään olisi mahtavaa saada islanninlammaskoira edustetuksi, sai AE kunniatehtävän esittää Rosen ryhmäkehässä. Ihanasti Ärrä lähti AEn mukaan ja tosi kauniisti esiintyivät. Mainetta ja kunniaa ei tältä käynniltä tullut, mutta saatinpahan islanninlammaskoira edustetuksi.

Selviydyttiin messukeskuksesta hotellillekin, taksi maksoi hotelille tuplat verrattuna aikaisempaan kyytiin, yli 4 000 RUB. Kuskilla oli mittari mittaamassa matkan pituutta. Hotellilla kirjauduttiin sisään ja hotellivirkailija kysyi hieman ihmeissään, että kahdelle ihmiselle yksi sänky, vieläpä extraleveä sänky. Pitihän ne koiratkin saada sänkyyn nukkumaan. Käytiin syömässä erittäin hyvää ruokaa ja kahdelle ihmiselle pääruoka jälkkäreineen kustansi huimat 25 €.

Yö saatiin nukuttua todella hyvin ja aamupalapuuro oli täyttävää kaikkine lisukkeineen. Tällä kertaa taksi hotellilta messukeskukseen oli naurettavan halpa: 600 RUB. Paljon on vaihtelua taksien hinnoissa. Messukeskuksessa jälleen ensin metallinpaljastimien läpi ja eläinlääkärin luo tarkastuttamaan passia. Tällä kertaa koiran passia selattiin tarkasti tai sitten tarkastaja oli vain ihmeissään kaikista rokotteista mitä koirille oli laitettuna. Jälleen leima numerolappuun ja katalogin kanssa kehän reunalle.

Touhon ja Rosen kehät olivat melko lähekkäin, mutta aikataulut kuumottavasti melko päällekkäin. Tavaroiden kannalta tämä asia hirvitti, minne ne saadaan jätettyä turvallisesti. Onneksemme aikataulut eivät olleet ihan kohdillaan ja kerkesin Rosen kanssa pyörähtää ensin kehässä. Tuomarina oli venäläinen Abrakimov Shamil. Jälleen jännitti mitä tulee, onko tuomari edes ikinä nähnyt islanninlammaskoiraa? Jos ei ollut nähnyt, niin nyt näki ja tykkäsi näkemästään. Jälleen sain kuulla kehuja Rosesta ja tältä päivältä Ärrästä tuli Rotuvalio (Breed Champion), sertin myötä Venäjän muotovalio ja tästä vieläpä Venäjän suurmestari (Russian Grand Champion).

Kehästä kerkesin tavaroimme luo ja niin pääsi Touho kehään. Liikkuminen ei tänään ollut niin hyvää mitä se oli eilen ollut. Jälleen tuomaria ei muu kiinnostanut kuin Touhon "väärä väri". Tuon päivän tuomari oli sitä mieltä, että Touho olisi muuten oikein hyvä koira, mutta kun se on kolmivärinen kuonossa olevan haalean ruskean läikän takia. Arvostelun sentään sai tällä kertaa ollen hyvä.

Sitten oli reissun vaikein ja haastavin osuus edessä, valionarvojen vahvistaminen. Hankaluutta tässä tuotti se, että pystyi maksamaan vain kortilla ja olin varannut reissuun vain käteistä mukaan. Tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa hakemuksia, mutta onneksi tästä selvittiin yhdellä puhelinsoitolla iskälle joka lainasi tarvittavan summan.

Taksikuskien kanssa pohdittiin, mikä on se juna-asema minne meidän piti oikein päästä. Onneksi joukossa oli yksi hyvää englantia puhuva kuski, joka tiesi minne viedä ja aseman edessä osoitti vielä oikean oven kulkea. Asemalla seisoskeltiin aikamme aivan väärässä paikassa kunnes käytiin miettimään ollaankohan varmasti oikealla laiturilla. Oikea laituri löytyi kyllä ja päästiin oikeaan junaan ja matkamme pystyi alkamaan kohti kotia.

Vainikkalassa tarkastettiin sekä koirien että omistajien passit viimeisen kerran. Oli kyllä ihanaa asioida suomeksi. Englanti kun ei ole niin kauhean vahva kieli itselläni, mutta hyvin selvittiin! Oli kyllä ilo myös huomata ja tavata Venäjällä ihmisiä, jotka auttoivat ja joiden kanssa pystyi juttelemaan oikein kivasti. Ei jäänyt Moskovasta lainkaan huonoa kuvaa ja voisihan sinne ehkä joskus toistekin mennä. Nyt kuitenkin pysyttäydytään hetken aikaa Suomessa ja levätään tästä reissusta.

World Winner 2016, Russian Kynological Federation Champion, Breed Champion, Russian Champion, Grand Russian Champion