Mennyt vuosi ja tulevat tavoitteet

Hirmuisesti ei kyllä ole tullut kirjoiteltua loppuvuodesta tänne. Siihen on kyllä varsin pätevät syyt, kun työpaikka on vaihtunut, ensimmäiset Rosiri's-pennut saatettu maailmaan ja aloitettu opiskelut koirahierojaksi.

Sijaisuuteni päättyi Evidensia klinikalla ja oli todella suuri sattuma, että juuri sopimukseni päättymisen jälkeiselle ajankohdalle haettiin eläinklinikka Loimeen hoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. Hakemus kannatti laittaa, koska sieltä irtosi työpaikka tälle hoitsulle! Hauska sattuma on myös se, että tuolla työpaikalla tehdään lampolakäyntejä ja kun olin jo omien lampaiden hankintaa hieman pohtinut. Kesti hetki, että sopeuduin uuteen työpaikkaan ja menihän siinä jokunen tovi, kun töihin lähteminen aiheutti pientä ahdistusta. Nyt voin kuitenkin jo sanoa kotiutuneeni hyvin uuteen paikkaan ja viihtyväni siellä.

Hartaasti odotettu ja toivottu ensimmäinen Rosiri's-pentue näki vihdoin ja viimein päivänvalon 4.10., siinä meni aika hyvin nopeasti seuratessa pentujen kasvua ja kehitystä. Olihan se kokemuksena melkoisen väsyttävä juuri tähän ajankohtaan, mutta kuitenkin niin opettava ja palkitseva.

Syksyllä aloitin opinnot koirahierojaksi. Lähipäivät käyn Tampereella miltei joka toinen viikonloppu ja onhan tämä melkoisen rankkaa. Tuleva kevät ja kesä on tarkoitus antaa aikaa enemmän koululle ja opiskeluille. On kyllä jäänyt jonkin verran asioita sisäistämättä kaiken tämän härdellin keskellä, mutta kunhan arki tasoittuu, niin eiköhän tämä tästä.

Tavoitteita oli joitain viime vuodelle ja ei niistä kovin moni näemmä toteutunut.

Laumakokoonpano muuttui syksyllä, kun yksi pennuista jäi kotiin kasvamaan; Rosiri's Freydís Irisardóttir "Freydis". Tästä neidistä siis pitäisi jonkinlainen esittelyteksti tänne kirjoittaa. Ja Apilan ja Ezion esittelytekstitkin odottavat yhä julkaisemista.

Vuosi sitten oli Iris uudemman kerran astutettu, mutta ei jäänyt tiineksi tuolla kertaa. Pennut kuitenkin onnistuivat urosvaihdoksen myötä. Agilityä harrastimme kyllä kun töiltä ehdittiin ja tauolle sitten jäätiin heinäkuussa ja taukoiltiin vuoden loppuun asti. BH-kokeeseen oli Iris ilmoitettu, mutta oman sairastumisen myötä jäi koe sitten käymättä. Katsotaan, onnistuisiko tänä vuonna päästä kokeeseen asti. Agilityä jatkamme huomenna ja voi vitsit, miten innoissani odotankaan alkavia treenejä!

Roselle olin tavoitteeksi asettanut lisää paimennusta ja pari koiranäyttelyä ulkomaille. Paimentamassa käytiin paimennuskurssilla ja muutamia kertoja ihan muuten vain. Kyllä edistystä alkoi huomata oikein kivasti ja uskon Rosesta saavan kunnon paimenkoiran jos vain kävisimme aktiivisemmin ja säännöllisemmin treenaamassa. Missihömpötyksiä käytiin ihmettelemässä Moskovassa kesäkuussa Maailman Voittaja-näyttelyssä ja sieltä haettiin Ärriäiselle kaikkea mitä siltä reissulta nyt pystyi saamaan; Venäjän Muotovalio, Venäjän Grand Muotovalio ja Maailman Voittaja 2016. Tehtiin myös äkkilähtö Liettuaan ja sieltä saatiin Liettuan valionarvoon vaadittava serti.

Mikestä tai Jossusta ei saatu Suomen Muotovalioita viime vuonna. Mikke kävi suorittamassa luonnetestin pistein +120 laukausvarma, yhdestä sertistä on tällä hetkellä kiinni Miken valioituminen. Jossulla on sertit kasassa, mutta käyttötulos puuttuu. Kolmeen luonnetestiin oli Jossu ilmoitettu viime vuonna, mutta kaikki missattiin. Yritetään tänä vuonna saada maalaisista sitten muotovalioita. Miken ja Jossun kanssa käytiin syyskuussa Ahvenanmaalla viikonlopun mittaisella paimennusreissulla. Tollot suorittivat islanninlammaskoirien oman paimennustaipumustestin molemmat hyvillä paimennusominaisuuksilla. Ei tätä kaksikkoa voi kyllä tolloiksi enää sanoa. Pyörähdettiin myös Eckerön näyttelyssä hakemassa kokemusta misseilystä, mutta töihinhän me Ahvenanmaalle lähdettiin eikä kaunistelemaan.

Suunnitelmia on tulevallekin vuodelle. Iriksen kanssa palaillaan treenaamaan ja katsotaan tuottaako treenit minkälaisia tuloksia. Rosen kanssa treenit jatkuu omatoimisesti ja loppukesälle on tälle neidille äitisuunnitelmia. Opetetaan Freydistä myös kunnolliseksi koirakansalaiseksi jotta arki olisi myös tämän kanssa yhtä mukavaa mitä se jo on ollut pelkästään Iriksen ja Rosen kanssa.

Löytynyt treeni-into

Tänään heräsin vasta seitsemältä keretäkseni kentälle treenaamaan. Nakkeja ja Cesaria oli jäljellä eiliseltä kauppareissulta, joten tänään päästiin nopeammin liikenteeseen.

Tehtiin Iriksen kanssa seuraamiskaavio ilman hihnaa. Hihnan kanssa seuraa kivemmin kuin vapaana, joten siksi vain tänään sellaista. Kivasti meni, mutta kun lähdetään tekemään jääviä, alkaa seuraaminen jätättämään tosi paljon istumisen jälkeen. Tehtiin sitten pari hyvää seuraamisapätkää istumisen jälkeen ja alkoi toimia.

Rose oli mukana kentällä jotta Ari sai nukutuksi aamulla pitempään. Rosen kanssa ei ole tehty oikeastaan mitään toko-juttuja. Sivulla neiti pysyy vain jos on minun ja seinän välissä. Iriksen ollessa autossa huilaamassa ja miettimässä seuraamista, kokeilin Rosen kanssa ihan sivulla olemista. Ja mitä ihmettä? Rose tuli kuin vanha tokoilija sivulle just eikä melkein! Muutaman askeleen verran onnistui myös seuraaminen todella upeasti. Olin aikas ällikällä lyöty enkä arvannut enempiä tehdä, jottei mennä pilaamaan tätä hienoa kokemusta.

Otin vielä kerran Iriksen ja tehtiin pieniä ja hauskoja seuraamispätkiä sekä paikkamakuuta. Tämä riitti tältä aamua ja puolen tunnin kentällä hengailun päätteeksi suunnattiin kotiin ja lenkille.

Aamulenkki oli tarkoitus tehdä vain metsässä ja pellolla, mutta kun tytöt sitten löysivät jostain aivan ihanan kuraojan, ajattelin sitten kävellä pidemmälti ja käyttää neidit vielä uimassa. Kyllä sai hihnassa nätisti kävelyä muistuttaa kovasti kun tytöt hoksasivat, minne oltiin menossa. Eikä ollut riemulla rajaa kun päästin tytöt vapaaksi rannalle. Aamuinen lenkki kesti kevyet 2,5 tuntia ja tähän vielä päälle puolen tunnin kenttätreenit, joten tytöt jäivät tyytyväisinä nukkumaan lähtiessäni töihin.

Työmaalla sitten sattui ja tapahtui sen verran, että onnistuin kaatumaan ja nyrjäyttämään nilkkani melko ikävästi. Työpäivän sinnittelin loppuun asti hammasta purren, mutta kun työkengän otin jalasta pois, ei normikenkä mahtunut jalkaan lainkaan. Ilta ja tuleva yö meneekin sitten päivystyksessä, kunhan siellä jonot vain etenevät ja pääsee itse joskus paikalle näyttämään turvonnutta jalkaa.

Sinne siis jäi huomisen PAKK-koe. Toivottavasti huomenna keksisin jonkun kyydin päästä seuraamaan koetta, joka jää nyt meiltä väliin. Harmitus on sanoinkuvaamattoman suuri. Olen kyllä melkoisen ylpeä itsestäni, että olen saanut treenattua todella paljon ja löydettyä treeni-innon koirien kanssa tekemiselle!

Aamuvirkku koiraharrastaja

Olo on kuin olisi oikeasti joku hullu koiraharrastaja. Työpäivä alkaa tänään 11:30 joten oikein hyvin voisin nukkua kymmeneen asti, sen sijaan herätyskello oli soimassa 6:30, jotta kerkeän käydä heti seitsemältä lähikaupasta hakemassa nakkia ja Cesaria.

Ensimmäistä kertaa jätin Iriksen ulos odottamaan, ei sillä etteikö se osaisi siinä nätisti olla, vaan aina olen pelännyt jos joku koirani käy siitä viemässä tai tekemässä sille jotain. Yhtään haukahdusta en kuullut kun kävelin kauppaan sisälle. Ostokset tehtyäni ja kaupasta ulos päästyä, oli Iris yhä tallessa ja kovin innokkaasti olisi ollut hyppimässä vasten, mutta rauhoittui ja kävi istumaan.

Kiire johtui siis siitä, että menin autolla kentälle treenaamaan ja mieheni tarvitsi auton ennen puolta yhdeksää, jotta pääsee töihin ajoissa. Kentällä kerettiin tunnin verran tehdä ja yllättävän hyvin teki. Itseäni arveluttaa, kun tuleva kokeemme on juurikin tällä nurmikentällä ja nurmessa tuntuu olevan niin paljon kaikenlaisia hyviä hajuja.

Tehtiin koko seuramiskaavio hihnassa ja ilman. Hyviä seuraamispätkiä on jo paljon enemmän mitä esim. viikko sitten oli, toki yhä ilman hihnaa Iriksen seuraaminen on vähän enemmän haahuilua ja mukana olemista.

Seuraamiskaavioiden jälkeen treenasin vielä paikkamakuuta. Iriksen piti olla paikoillansa kentän toisessa päässä sen aikaa, kun itse tein seuraamiskaaviot läpi. Sain ensimmäisen seuraamiskaavion tehtyä melkein kokonaan, kunnes jokin ihana haju vei voiton ja sitä piti lähteä tarkemmin nuuskuttelemaan. Kokeiltiin uudestaan, mutta siinä kohin kun pyysin mielikuvituskoiraani seuraamaan, ilmestyi seuraajan paikalle ihka oikea koira.

Otettiin sitten paikkamakuuta siten, että itse en lähtenyt seuraamiskaavioita tekemään vaan haahuilin omiani kentällä ja olin välillä minuutin tai pari piilossa ja tässä neiti pysyi paikoillansa kuin nakutettu.

Viikossa ollaan siis saatu mielestäni jo paljon aikaiseksi, mutta tuskin kuitenkaan riittävästi jota koe läpäistäisiin. Tavoite meillä on tulevassa kokeessa vain saada kisakokemusta ja olla näin kokemusta riikkaampia.

Töppöjalkojen treeneissä

Tänään käytiin Imatralla ottamassa oikeasti paljon lisää oppia tulevaa koetta varten. Aloitettiin pienten alkuhöpinöiden jälkeen treeniomainen koe.

Oli tosi kiva päästä kentälle tekemään ja tiistaihin nähden, meillä meni Iriksen kanssa tosi hyvin! Kyllähän se seuraaminen sellaista mukana olemista oli alkuunsa. Tehtiin kaikki seuraamiskaaviot läpi ja välillä joutui keskeyttämään tarkentavia kysymyksiä varten.

Sanna otti Jorunin ja teki seuraamiskaviot läpi sillä aikaa, kun Iris otti paikkamakuuta, mikä ei tosiaan ollut kehuttavaa. Oli ilo seurata Sannan ja Jorunin tekemistä, se näytti tosi hienolta!

Laitettiin Iris hetkeksi autoon huilimaan, sillä välin Sanna treenaili Draumurin ja Udin kanssa ja itse seurasin sivusta ja koin erilaisia oivalluksia omiin treeneihin. Ehkäpä voisin Rosen kanssa jossain kohin aloittaa myös treenaamisen, miksen sillekin saisi jonkinlaisen koe-tuloksen.

Kun pojat olivat treenanneet, otettiin vielä kerran Iris. Tehtiin pieniä seuraamispätkiä ja meininki oli aivan erilainen, mitä oli alussa ollut. Ohjaaja kun tekee muutaman oivalluksen ja saa hyviä vinkkejä tekemiseen, niin johan alkaa tulosta näkymään.

Treenien päätteeksi käytiin kävelemässä ja koiratkin, erityisesti Iris, sai nollata; uimista ja hirmuista rallattelua metsässä.

Oli oikein mukava päivä ja nyt tiedän, mitä treenata ja miten. Kunhan muistan, ettei liikaa. Ei tosin ehkä ole paljosta kiinni, etteikö Iris koetta läpäisisi. Koekalenteria tulikin jo sen verran selattua, että olisiko kesällä tässä lähellä samoista koetta, jonne ihan oikeasti yrittäisi mennä koetta läpäisemään.

Yrittänyttä ei laiteta

Päätin maanantaina ilmoittaa Iriksen PAKK-kokeeseen. Tavoitteena tälle vuodelle on siis saada treenattua Iris BH-kuntoon. Treenit ovat olleet olemattomat tämän osalta ja sitten alkoikin kunnon treenaus. Maanantaina kunnon teoriapläjäystä ja opettelua, miten liikkeet menee ja missä järjestyksessä mikäkin. Hirmuisesti YouTube-videoiden katselemista ja sitten pihalle Iriksen kanssa.

Sivulla olemista ja seuraamista eri tahdeissa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa liikkeestä maahan ja liikkeestä istumista. Yllätys oli suuri, kun neiti toimi varsin kivasti ja osasti liikkeestä istumaan/maahan tuosta noin vaan. Lahjattomat treenaa?

Eilen käytiin LPKYn avoimissa toko-treeneissä ja voi luoja miten tuskaiset 45 minuuttia meillä olikaan.. Iris ei vaan pystynyt keskittymään tekemiseen kanssani. Itselleni iski epätoivo ja tylsyys valtasi mielen. Tiesin, että nuo ajatukset pitää saada pois. Ohjaajat vain hyssyttelivät koiriaan olemaan haukkumatta. Jokainen koirakko kävi omineen kouluttajan opissa ja seuruutin ensin namilla. TYLSÄÄ. Päätettiin ottaa lelu palkaksi ja pistettiin ranttaliksi ja se oli hauskaa ja seuraamiset ja sivullaolot jopa onnistui!

Koska kokeessa on henkilöryhmä ja Iris rakastaa kaikkia, päätin tänään hieman kokeilla tuotakin sitten. Isä ja hänen naisystävänsä saapuivat käymään ja he jos ketkä ovat Iriksen mielestä yksistä parhaista ihmisistä, oli neidillä aikamoinen pidätteleminen sivulla olemisessa ja seuraamisessa. Muutama ryntäys tuli alkuun, mutta palautui sivulle käskystä ja seurasi mukavasti. Kun menin juttelemaan, ei persus meinannut maassa pysyä kun olisi pitänyt päästä tervehtimään. Yllättävän hyvin pysyi kumminkin ja päätin ottaa hihnan pois ja seurasi tosi kivasti eikä lähtenyt rönsyilemään.

Huomenna käydään Imatralla ottamassa vähän lisää oppia. Tai sitten vain pelleilemässä ja pitämässä hauskaa.