Tänään ruokana - broilerin kaulaa

Tarjosin kissoille tänään ensimmäisen kerran broilerin kaulaa ja hyvin kelpasi. Oli sähinää ja murinaa puolin jos toisinkin.

Kävin eilen Trimpetistä ostamassa käärmeille hiiriä ja samalla ajattelin kokeiluksi ostaa broilerin kaulaa kissoille. Broilerin kaulaa on silloin tällöin hyvä antaa kissoille muun muassa hammaskiven ehkäisemiseksi. Ja onhan kissa 100 % lihansyöjä, niin myös siksi broilerin kaula on hyvää kissoille.

Ostin Musch Barf -merkkisiä broilerin kauloja, yhdessä säkissä on 1,5 kg ja hintaa pussilla on 6,90 €.

Lumolle ja Janelle kaulat maittoivat oikein hyvin, Kitiäkin kovasti kiinnosti, mutta hampaiden puuttumisen vuoksi ei Kiti pääse näistä niin paljoa nauttimaan.

Buli esittäytyy

Sain tartutettua käärmekuumeen hyvälle ystävälleni ja ainut keino selviytyä käärmekuumeesta oli tietenkin hankkia oma käärme. Kaverini siis hankki käärmeen ja minä autoin aina tarpeen vaatiessa. Hyvin Bulilla meni, enkä löytänyt mitään moittimisen aihetta matosen olosuhteista.

Buli kerkesi elellä kaverini hoivissa muutamia kuukausia, kunnes ystävättäreni elämäntilanteen muutoksen vuoksi, Bulia tarjottiin minulle. Tietenkin otin madon vastaan ja näin sain kolmannen viljakäärmeen.

Bulin tullessa luokseni, viljiksellä oli painoa huikeat 100 g ja on siis isoin käärmeistäni (Nyymi n. 80 g ja Ano n. 65 g). Oli sangen mielenkiintoista alkaa touhuamaan isomman käärmeen kanssa ja muutenkin tutustua uuteen matoseen. Nahanluonnit on onnistuneet hyvin, ruoka on maittanut eikä kertaakaan olla hiirtä oksennettu. Ulostetta käärmeestä tulee mielestäni vähän, ainakin jos vertaa Anoon ja Nyymiin. Ruoaksi Bulille on 2 viikkoista hiirtä.

Bulin asuessa vielä pienessä terraariossa muuttaessaan meille, mato oli vähän väliä liikkeellä. Kissoistakin oli oikein jännää seurailla Bulin menemisiä ja tietenkin myös itsestäni. Buli piiloutui aina pohjahakkeeseen, mörttiröpöön, sieltä oli oikein mukava yrittää mato etsiä ruokailemaan.

Nimi Buli

Kuoriutunut 27.5.2011

Sukupuoli uros

Laji viljakäärme

Värimuoto amelanistinen

Nita ja Nefra esittäytyvät

Nita

Nefra

 Gekot tuli hankittua aika yllätyksenä niiden kiinnostavuuden ja viehättävyytensä takia. Kiinnostuin alkuun vain Nefrasta sen värien takia, mutta kasvattaja tarjosi minulle Nitaa kaveriksi. Nita ja Nefra ovat sisaruksia ja molemmat ovat naaraiksi haudottuja.

Nita

Nefra

Gekoille ei tietenkään sinä iltana ruoka maistunut, kun kotiin saavuttiin. Onhan muuttaminen suhteellisen stressaavaa Tampereelta Lappeenrantaan jo pitkän matkan takia. Matka meillä kuitenkin meni hyvin ja kyllä se ruoka jo seuraavana päivänä maittoi neideille.

Nita - maha täynnä sirkkaa

Nefra - "Saisinko vielä lisää sirkkaa?"

Alkuun liskoit asuivat faunaboxissa, mutta muuttivat sitten isompaan terraarioon (60cm*35cm*30,5cm), joka tulee olemaan väliaikainen. Lopulliseksi terraarioksi olen suunnitellut 100cm*50cm*40cm kokoista asumusta.

Gekkojen kanssa ei ole ilmennyt minkäänlaisia ongelmia, ainoastaan tietämättömyyteni joissain asioissa on ollut välillä ongelmana, mutta onneksi netti on täynnä tietoa ja kaikesta on selvitty.

Nimi Nita

Kuoriutunut 3.6.2012

Sukupuoli naaras

Laji leopardigekko

Värimuoto normaali

Nimi Nefra

Kuoriutunut 3.6.2012

Sukupuoli naaras

Laji leopardigekko

Värimuoto snow 

Kiti esittäytyy

Kiti on yli 7 vuotta vanha kissarouva, joka tuli meille heinäkuun lopussa. Sain kissan ilmaiseksi, mutta ilmainen ei tämä persialainen tosiaankaan ole ollut. Eläinlääkärissä on kissan kanssa käyty neljä kertaa kolmen kuukauden sisään.

Kiti oli jätetty täysin heitteille eikä kissa siis ollut saanut asianmukaista hoitoa. Perheestä josta Kitin eräs tyttö haki, oli kissalle annettu viikko aikaa löytää uusi koti, muuten olisi kissalla ollut piikki edessä. Tyttö joka Kitin haki, pelasti neidin vain piikiltä ja alkoi etsimään kissalle uutta kotia. Tieto tottakai kantautui minulle ja olin valmis tarjoamaan Kitille kodin, toivottavasti pysyvän sellaisen.

Kun hain Kitin, vein sen suoraan eläinlääkärille tutkittavaksi kaiken varalta, olihan uudessa kodissa odottamassa kaksi tervettä kissaa. Kitin turkki oli huopaantunut pohjavillaa myöten joten kissalta ajeltiin karvat pois. Neidille jäi oikein hupaisat töppöset ja poskikarvat.

Kitin suolisto tuntui todella kovalta ja eikä toinen munuainenkaan niin priimakuntoiselta vaikuttanut näppituntumalta. Kissa oli myös todella aliravittu, paino oli vain 2,5 kg. Luut paistoivat selvästi nahan läpi. Kitillä oli myös suu melko mätä, ainut kulmahampaista törrötti suusta ulos ja hammaskiveä oli todella paljon. Saimme siis määräyksen mennä hampaan- ja hammaskivenpoistoon.

Kaiken tämän eläinlääkärissä ravaamisen jälkeen, alkoi Kitin totuttaminen uuteen kotiin ja uusiin kavereihin. Lumo ja Jane vain sähisivät kun Kitin haistoivat, veikkaan tämän johtuneen vain Kitin pahasta hajusta, joka taas johtui kissan hoidon laiminlyönnistä. Kiti asui pari viikkoa makuuhuoneessa toipilaana erillään Lumosta ja Janesta. Sen jälkeen aloimme pitää makuuhuoneen ovea auki, jotta kissat saisivat kulkea missä halusivat. Tuttavuutta tehtiin ja nykyään eletään sulassa sovussa, välillä Kitikin ryhtyy Janen ja Lumon spurttiin mukaan.

Aikaa kului ja Kitikän alkoi muistuttamaan kissaa, paino on noussut reilun kilon, turkki kasvaa hiljalleen takaisin ja ruokaakin pystytään jo pureskelemaan.

Kiti on päässyt käymään myös maalla äitini luona. Kiti on siitä vinha, että se ei tunnu paljon aristelevan uusia paikkoja ja kissahan menee ihan pokkana jokaiseen huoneeseen, minne vain pääsee. Kissa pääsi käymään myös ulkona, ja valjaiden pukeminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa.

Kitin kanssa on käyty eläinlääkärissä myös kissan korvien takia; ne ovat koko ajan likaiset. Alkuun epäiltiin korvapunkkia ja sain siihen kuuluvan lääkkeen. Kuukauden kuuri tuotti hetkellisen tuloksen, mutta sitten korvat menivät taas likaisiksi. Soitin eläinlääkärille ja eläinlääkäri vain ihmetteli kissan likaantuvia korvia ja pyysi käymään. Kitille annettiin piikki ihon alle, jolla korvapunkkien pitäisi varmasti lähteä, jos kyseessä edes on korvapunkki. Samalla Kiti sai viikon antibioottikuurin korviin ja nyt seuraillaan miten käy.

Nimi Siberian-Tähdet Cleopatra "Kiti"

Syntynyt 31.3.2005

Sukupuoli naaras

Rotu persialainen

Ano esittäytyy

Hankittuani Nyymin kesti ehkä kaksi kuukautta niin hankin Anon. Ano myytiin minulle albinona, mutta uskon enemmän käärmeen olevan snow väriltänsä.

Ano on todella erilainen Nyymiin verrattuna, erot huomaa jo kun katsoo käärmeitä, Nyymi on paksumpi Anoon verrattuna. Nyymi pitää kiinni käsiteltäessä ja Ano heiluu kuin heinäseiväs konsanaan, harvemmin Ano pitää kiinni, mutta sitten kun on pitääkseen niin sen myös tuntee.

Anolle tapahtui jonkin sortin haaveri kesällä. Jouduin olemaan todella paljon toisella paikkakunnalla töiden takia eikä käärmeitä päässyt joka päivä näkemään. Anolta oli lähtenyt toisesta kyljestä suomuja irti ja samoinen kylki oli myös hieman punertava. Naarmuilta selvittiin säännöllisillä desifioinneilla ja tehotarkkailulla. Muutoin Ano on ollut toimiva mato.

Anolla ei tosin tunnu paino nousevan yhtä kovaa vauhtia Nyymiin verrattuna, vaikka molemmat syövät saman ikäistä ja kokoista hiirtä. Ehkä Anolla on vain vilkas aineenvaihdunta ja pysyy siksi mallimatona eikä samanlaisena lötkönä mitä Nyymi on.

Nimi Ano

Kuoriutunut 27.9.2011

Sukupuoli uros

Laji viljakäärme

Värimuoto snow

Nyymi esittäytyy

Olen aina ollut kiinnostunut käärmeistä. Pienenä likkanakin jo katsoin kaikkia käärmeisiin liittyviä dokumenttejä nenä kiinni ruudussa. Silloin ei tietenkään ollut minkäänlaista käsitystä, että sellaisen ison boan saisi vaikka asustamaan omaan huoneeseen.

Muuttaessani omilleni ajattelin toteuttaa mielestäni suhteellisen villin ajatuksen ja hankkia käärmeen. Lapsuudenkodissa on ollut enimmäkseen kissoja ja koiria. Hetken minulla oli tuliliskoja, mutta puuttelisen tiedon ja huonojen olosuhteiden vuoksi, eivät salamanterini saaneet kovin pitkää elämää.

Toteutin ajatukseni ja hankin ensimmäisen viljakäärmeeni vuodenvaihteessa. Käärme sai nimekseen Nyymi.

Nyymin kanssa ei ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmaa, käärme on ollut todella toimiva. Viljikseni on kyllä siitä persoonallinen, että madon hännänpäässä on väkänen, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään, ei ulostamiseen, nahanluontiin eikä kiipeilyyn.

Nyymi tulee usein esille imuroidessa kämppää. En tiedä mistä moinen, mutta kovasti siinä lasilla ollaan aina kytistelemässä. Viljikset ovat muutenkin enemmän näkösällä nälän alkaessa kurnia vatsanpohjalla ja uskon kyllä, että Nyymi osaa kerjätä ruokaa vähintään yhtä hyvin kuin kissat tai koirat.

Nimi Nyymi

Kuoriutunut 20.9.2011

Sukupuoli naaras

Laji viljakäärme

Värimuoto normaali

Jane esittäytyy

Jane ja Lumo on Tassutarhalta haetut kisat, joille minun oli tarkoitus tarjota sijaiskotia kuukaudeksi. Olin vain nähnyt Tassutarhan sivulla kuvia neideistä ja tiesin vain kissojen taustasta sen, että Jane ja kolme muuta pentua löydettiin jostain viljasiilosta(?) ilman emoa. En tiedä oliko Jane arin pennuista, mutta eläinlääkärikäynnillä Laura (Tassutarhan pitäjä) kehui Janen kesyyntyneen hyvin kahteen muuhun sisarukseen nähden.

Jane oli todella arka pentu. Kotona se lymysi koko ajan huonekalujen alla yrittäen pysytellä poissa näkyviltä. Jos neidin satuit näkemään menossa ruokakupille ja kissa sinut huomasi, oli vastauksena kaksi nopeaa ja pientä sähähdystä ja äkkiä piiloon. Kyllä neiti pikkuhiljaa tokeni ja antoi ottaa kiinni ja oppi lopulta nauttimaan silityksisä. Nykyään en saa edes vessasa käydä rauhassa kun neiti huutaa jo oven takan huomiota.

Kun Janen hain meille, oli Jane varattu toiseen kotiin. Kiinnyin kuitenkin Lumoon ja halusin myös Janen jäävän luokseni asumaan Lumon seuraksi. Janelle Lumo-sisko on tuki ja turva. Janen varaajista ei kuulunut mitään, joten sain pitää siskokset itselläni.

Asuttua isäni luona hetken kissojen kanssa päätin muuttaa pois väärinkäsitysten takia ja koin muutenkin, että olisi aika alkaa jo itsenäistymään. Muuttoa tehdessä Jane majaili äitini luona Lumon kanssa. Pienellä neidillä oli hurjat paikat kun olikin uusi talo tutkittava kaikkine uusine kissoineen ja koirineen. Akvaariokaloja kisu tykkäsi kovasti seurailla.

Muutto oli ohi ja Jane pääsi viimein luokseni. Taas oli uusi paikka ja paljon tutkittavaa. Lumipallot oli kovassa huudossa ja niitä oli sitten kiva yrittää kanniskella sisälle parvekkeelta. Ei pienet vilukissat kauaa tarenneet parvekkeella olla kunnes kylmä yllätti ja piti päästä jo sisälle lämmittelemään.

Aika kului ja Jane varttui isommaksi kisuksi.

Joskus on kiva käydä mammalassa kun pääsee ulkoilemaan ja ihmettelemään kaikenlaisia pikkuötököitä ja sen sellaisia. Neiti on joko arka tai sitten todella kiintynyt minuun, että voi antaa silloin tällöin olla pihalla vapaana, toki valvovan silmän alla koko ajan.

Nimi Jane

Syntynyt 30.8.2011

Sukupuoli naaras

Rotu maatiainen

Lumo esittäytyy

Lumo ja Jane on Tassutarhalta haetut kisat, joille minun oli tarkoitus tarjota sijaiskotia kuukaudeksi. Olin vain nähnyt Tassutarhan sivulla kuvia neideistä ja tiesin vain kissojen taustasta sen, että Lumo ja kolme muuta pentua löydettiin jostain viljasiilosta(?) ilman emoa. Lumo oli neljästä pennuista kaikkein rohkein ja uskaliain, mikä on kyllä nykyäänkin havaittavissa neidistä.

Kun menin Lumoa hakemaan, minun ei tarvinnut kuin astua ovesta sisään ja nähdä Lumo kyyhöttämässä häkin reunalla niin neiti vei sydämeni heti. Sanoin siinä sitten Lauralle (Tassutarhan pitäjä), että Lumo varmaan jää asumaan luokseni "hieman" pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi.

Asuimme alkuun isälläni, mutta väärinymmärysten johdosta päätin muuttaa kissojen kanssa omilleni, raahaten miehen mukaan. Muuttoa tehdessä Lumo asui äitini luona maalla, pentuun nähden isossa omakotitalossa jossa oli tilaa riehua ja komentaa muita talon asukkaita. Sellainen riehuminen ja päteminen käy äkkiä väsyttämään.

Kun meillä alkoi olla miehekkeen kanssa muutto valmis ja kaikki kamat roudattuna uuteen kotiin oli kissojenkin aika saapua kotiin luoksemme. Taas oli ihmettelemistä ja tutkimista pennuilla.

Joulu vietettiin äitini luona ja toki mamman lapsenlapset saivat lahjan myös.

Kirjoitin Tassutarhalle joulukalenteriin tarinan Lumosta jossa on kuvattu siihenastisia tapahtumia pikkuneidin näkökulmasta.

Aikaa kului ja Lumo kasvoi.

Lumosta tuli teini ja teininähän halutaan olla kapinallisia ja tehdä aina jonkinsortin jäynää vanhemmille. Niin ainakin Lumon mielestä.

Lumo on saanut toiseksi nimekseen Räyhä muun muassa juuri siksi, että neiti saa välillä spurtteja jolloin juostaan pitkin seiniä ja välillä myös päin, mourutaan ja pidetään mitä ihmeellisimpiä ääniä ihan vain huvikseen. Rauhoittuessaan Lumo suuntaa karvaisen sydäntyynyn luokse jota on mukava tassuttaa ennen nukahtamista.

Silloin tällöin Lumo pääsee ulkoilemaan valjaissa. Äidilläni viritän aina jonkin sortin juoksunarun kun kissojen kanssa menen maalla käymään. Ulkona on vaan niin jännää, varsinkin pimeämmällä jolloin voi jahdata koiperhosia.

Nimi Lumo
Syntynyt 30.8.2011
Sukupuoli naaras
Rotu maatiainen