Kissahaaste

Jälleen kerran sain Facebookissa hasteen ja ylättäen toteutan sen blogin puolella. Haasteen sain Katilta ja tarkoitus on kertoa viidestä kissasta. Tässä siis minun viisi kissaa, jotka tavalla tai toisella ovat jättäneet tassunjälkensä minuun.

1. kissa, Iitu

Iitu oli ihka ensimmäinen oma kissani jonka sain ollessani 10 vuotta vanha. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja eniten Iitua kutsuttiin Iipaksi. Iippa oli ihan tavallinen maatiaiskissa, vaikka upean ulkonäkönsä puolesta olisi voinut luulla jotain muuta.

Maalla kun asuttiin niin talosta aina silloin tällöin vain "hävisi" kissoja (pedot vei, ajoneuvojen alle jäämisiä jne..). Iippakin hävisi ja itkin todella paljon. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja uskoa, että kissani olisi kuollut vaan kävelin pitkin metsiä ja etsin kissaani. Lopulta päädyin venerantaan ja aikani kissiteltyä jostain kuului mau'untaa. Etsin äänen aiheuttajan ja löysin kissani katiskasta! Voi sitä riemua, kun sain kissani katiskasta ulos ja mentiin yhtä matkaan kotiin. Välillä kissa käveli ja välillä pyrki sylikyytiin. Itkin onnesta kävelymatkan kotiin murmeli sylissäni.

Talvisin tämä suloisuus myös tuli ikkunani taakse maukumaan ja pyytämään sisälle. Ja minähän aina avasin ikkunan ja otin kissani sisälle, vaikka vannotettiin että kissat nukkuvat ulkona. Kapinallinen lapsi kun olin, mutta se ei haitannut yhtään kun sai nukahtaa kylminä pakkasöinä Iippa kainalossa kehräten.

Iipan matka päättyi kesällä 2008 rippileirini aikana. Leirille kun lähdin, halasin kissaani kovasti ja sanoin: "Menen nyt, mutta palaan luoksesi viikon kuluttua". Suru oli suuri, kun kotiin palatessa sain kuulla Iipan kohtalosta..

Iippa on ehdottomasti elämäni kissa. Kyyneleet nousee yhä edelleen väkisinkin silmiin miettiessäni tätä hurmaavaa neitosta. Ensimmäinen tatuointini on myös omistettu juurikin tälle kissalle.

2. kissa, Apila

Iipan jättäessä paljon ihania muistoja ja suuren surun jälkeensä, halusi äitini tuoda piristystä taloomme ja käytiin hakemassa kerralla kolme kissanpentua; Apila, Nipa ja Musti. Näistä kolmesta Musti ja Nipa ovat jo poistuneet luotamme, mutta Apila on yhä Näpillä talon kollina.

Kun mentiin katsomaan pentuja, olivat pienet kehrääjät ulkona. Olimme Apilan kanssa vähän sivummalla ja pieni vain oleili siinä lähelläni. Sitten kollinpoikanen tuli istumaan eteeni, katsoo maahan ja katsoo minuun. Toistaa tämän pari kertaa, kunnes selvitän, mitä tämä pieni mies oikein katselee ja siinähän oli neliapila! Siitä hetkestä tiesin, että tuon pienen kollin nimi olisi Apila.

Apilan ollessa alle vuoden vanha, oli kissa saanut jostain syötyä oletettavasti rotanmyrkkyä. Olihan se melkoisen pelottavaa seurattavaa kun kolli vain tiputteli veristä pissaa sekä oksensi verta. Olin aivan kauhuissani ja peloissani, että menetänkö heti Apilankin. Onneksi en menettänyt vaan kissa saatiin eläinlääkäreiden avulla elävien kirjoihin. Muutoin Apila on ollut sangen terve ja viettänyt mukavaa maalaiskollin elämää.

Haaveilen, että voisin joskus tuoda Apilan kaupunkiin, mutta luulempa että kehrääjä olisi toista mieltä asiasta, eikä sopeutuisi elämään pelkästään sisäkissana kun on saanut kohta jo seitsemän vuotta olla ulkona.

3. ja 4. kissa, Lumo ja Jane

Opiskelujen perässä kun oli muutettava kaupunkiin ja asuttiin mieheni kanssa aivan kahdestaan, oli minulle toisaalta melko vaikeaa. Aina kun olen elänyt eläinten kanssa, niin kyllähän se piti jokunen karvaturri sitten hankkia helpottamaan oloa. Ajattelin auttavani paikallista löytöeläinkotia ja tarjota kahdelle aralle kissanpennulle sijaiskotia, mutta hupsista, eivätpä ole nuo kaksi runttia vieläkään lähteneet minnekään luotani.

Molemmilla tytöillä on omat vaivansa. Lumolla on nivelrikkoa oikeassa lonkassa ja polvessa ja Janen mystinen ontuminen on "parantunut" kortisonilla.

5. kissa, Ezio

Tästä hurmurista ei ole ollut vielä mitään puhetta julkisesti, vaikka kolli on asustellut luonamme jo syyskuusta lähtien. Pieni kissanpentu tuotiin lopetettavaksi klinikalle ripulin takia. Pentu oli sangen pirteä ja reipas ja näin päädyttiin eläinlääkärin ja omistajan kesken etsimään Nöpölle uusi koti. Kuntoutumisen ajaksi Nöpö tuli minun luokseni ja hups, niin tuo katinrutale vain vieläkin on täällä, eikä se kyllä taida olla lähtemässä vielä pitkään aikaan.

Olihan kissa aika pahasti ripulilla, kun kakkaa vaan valui pyllystä ja pentu ei selvästi edes tajunnut tilannetta. Tukihoidolla pieni saatiin paremmaksi, mutta herkkä vatsainen kolli tuo silti on ja ruokinnan kanssa saakin olla melko tarkkana.

Uuden vuoden suunnitelmat

Vuosi 2014 on nyt takana ja kyllähän siinä kaikenlaista tapahtuikin. Tuli käytyä 16 eri näyttelyssä, jossa päällimmäisenä Iriksen VSP-sijoitus erkkarissa ja huippuviikonloppu AEn kanssa Joensuussa. Myös reissu Norjaan Rosen kanssa jäi mieleen.

Harrastuspuolella aloitettiin Rosen kanssa rallytoko ja Iriksen kanssa agility.

Iris suoritti Kennelliiton virallisen paimennustaipumustestin hyväksytysti, samoin luonnetestin pistein 172, laukausvarma.

Roselle tehtiin viralliset terveystutkimukset: kuvattiin lonkiltaan A/A, kyynäriltään 0/0. Polvet tutkittiin 0/0 ja sydän kuunneltiin terveeksi.

Kävin jalostuspäivillä ja suoritin kasvattajan peruskurssin.

Ikävimpinä uutisina oli Lumon nivelrikkolöydökset joiden kanssa on pärjäilty hyvin. Ei ole kehrääjä oireillut millään lailla. Seraquin-ravintolisää saa tällä hetkellä yhden tabletin iltaisin. Myös Jane alkoi ontumaan, kissa on kahdesti röntgen-kuvattu, mutta muutoksia ei näy. Jane syö nyt Prednisolon -kortisonia ja tällä on ontumiset pysyneet kurissa. Näpilä nukkui kaksi kissaa ikiuneen, Teri ja Nipa.

Tavoitteita olin asettanut jo Irikselle ja Roselle synttäkirjoituksissa, mutta kerrataanpa ne vielä.

Iriksen kanssa jatketaan ainakin agilityn parissa jatkokurssin verran, sen jälkeen mietitään, mitähän oikein mahtaa tapahtua. Ohjatut tokot ovat jääneet vähemmälle ja haku ryhmiinkin meni jo aikaa sitten. Päällimmäisenä on kuitenkin Iriksen pentusuunnitelmat tälle vuodelle ja se vaikuttaa aika moneen asiaan tänä vuonna. Suomen Muotovalio-tittelistä en tiedä, milloin ja mistä se viimeinen serti saataisiin.

Rosen kanssa harrastaminen on ollut melko vähäistä, mutta Rosenkin kanssa harrastamiseen vaikuttaa suunnitelmat Iriksen kanssa. Kotitokoiluja ja -rallytoikoiluja koitetaan tehdä ja ehkäpä saadaan aikaiseksi käydä doboilemassa. Paimentaminen on ollut mielessä, että sitä pitää käydä treenaamassa lisää. Silmätarkastuksessakin voitaisiin käydä tänä vuonna.

Päätavoite on koittaa pysyä niin meidän omistajien, kuin kaikkien eläintenkin terveenä ja hyvinvoivina.

Ontuva kissa

Pari viikkoa olen seurannut Janen ontumista ja pyrkinyt pitämään kissaa levossa, mutta ei ontuminen ottanut loppuakseen. Niinpä käytiin tänään klinikalla.

Eläinlääkäri tietty ensin kopeloi kissan kauttaaltaan läpi, sitten paineli etutassuja mutta ei löytynyt mitään kohtaan, jota kissa olisi aristanut. Jane myös käveli toimenpidehuoneen lattialla eikä siinäkään havaittu mitään ontumista. Kattini siis parani kun päästiin eläinlääkäriin.

Halusin kuitenkin otattaa röntgenkuvat kaiken varalta, koska olihan Lumolla todettu nivelrikkoa polvessa. Sain myös samalla hyvää harjoitusta kuvien ottoon.

Ei löytynyt röntgenkuvistakaan mitään. Nyt vain seurailen, miten jatkossa. Ontuuko Jane vai eikö onnu?

Lumon ja Janen syntymäpäivä

Tänään on Lumon ja Janen syntymäpäivä ja kissat saavuttavat kolmen vuoden iän!

Tottahan toki merkkipäivää vietetiin ja kutsuttiin kavereita kakkukahville kehrääjiä silittämään. Lahjojakin kissat sai ja niitä sitten myöhemmin saavat maistella.

Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä vuosia edessä tämän kaksikon kanssa.

Omakotitalon lumoissa

Koska mieheni oli töissä toisella paikkakunnalla, isä asuu naisystävänsä luona enkä minä raattinut bussikorttia ostaa viikon takia, niin mikäs sen parempi syy asua omakotitalossa viikon verran? Siitä on vieläpä lyhyt työmatka, jonka varsin mielellään kävelee.

Tytöt nauttivat kun saivat kirmata aidatulla pihalla 110 km/h ja oli se niin helppoa jos yöllä piti päästää koiria ulos, niin ovi vaan auki ja awot! Kerrostalossa kun asuu niin kolmannesta kerroksesta joutuu pukeutumaan jonkun verran ennen kuin pääsee koirien kanssa pihalle. Lenkkipolkujakin oli erilaisia ja ihanan rauhallista kun ei ole samanlaista vilskettä mitä kämppämme ympärillä on.

Kissatkin olivat mukana ja ai että sitä rallin määrää kun Lumo ja Jane veteli yläkerta-alakerta väliä ihan hulluina! Lumo kävi myös vähän ulkoilemassa, Jane ei niinkään moisesta ulkoilusta piitannut. Todellinen sisäkissa.

Sitten koitti tämä päivä ja muutto takaisin kerrostaloon. Voihan ahdistuneisuus! Kolmikerroksisesta omakotitalosta kerrostalokaksioon niin on se aika masentavaa. Toki ei ole oman kodin voittanutta. Ehkäpä mekin Arin kanssa asutaan vielä omassa omakotitalossa kera eläintarhamme joku päivä.

Paluu arkeen

Joulun viettoon suunnattiin tiistaina Luumäelle ensiksi aamupuurolle anopilleni. Irikselle ja Roselle kun antoi vapaa-käskyn autosta, niin kyllä neidit juoksi! Huomasi kyllä, että oltiin kaupungissa käyty vain hihnalenkeillä. Hyvin vähän olivat olleet vapaina korvattomuudesta johtuen.

Aamupuurolta suunnattiin appiukolleni ja siellä juotiin glögit ja rupateltiin mukavia. Siitä olikin sitten suuntana mammala, eli äitini luokse. Kyllä oli Mikke niin iloinen kun saavuttiin maalle, sai pikku herra sopivan kokoiset leikkikaverit.

Käytiin siinä illan aikana myös mummolassa. Tytöt jäi kotiin ja Mikke oli mukana. Näpille takaisin saavuttua, oli pukki jo käynyt lahjat tuomassa ja eipä ollut koiria ja kissoja unohtanut kuuraparta. Muutoin ilta meni syödessä ja saunoessa. Valitettavasti Irikseltä jäi joulusauna väliin korvatulehduksen takia.

Keskiviikkona pakattiin tavarat ja tultiin jo takaisin kaupunkiin hyvissä ajoin. Ei ole oman kodin voittanutta. Ei varsinkaan nyt, kun kissatkin ovat täällä. Muutoin vain oltiin ja huilittiin keskiviikko.

Eilen kun heräilin tuli mieheni vain ilmoittamaan, että on lähtemässä kaverinsa kanssa autoa laittamaan ja pakkasin äkkiä koirat ja kameran ja sain kyydin isäni luokse. Siellä menikin melkein se päivä. Käytiin tyttöjen ja Röllin kanssa vuorella kävelemässä ja sitten, yllätys yllätys, syötiin.

Illalla oli vielä kaverin Tapsan tanssit ja käytiin sielläkin pyörähtämässä. Tytöt oli kotona, eikä mekään Arin kanssa kauaan viivytty kun muu porukka lähti jatkoille kaupungille ja minun piti mennä hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksoin aamulla nousta kahdeksaksi töihin.

Alkoholipitoisia juomia ei tarjoiltu alaikäisille,
ei edes Hermannille.

Maalta kaupunkiin

Hoh hoijaa, nyt on reilu viikko oltu Näpillä hoitamassa karvalapsia. Mukavasti aika vierähti ja tulipahan sitä tehtyä kaikenlaista. Eniten mieleen jäi Miken reissu kaupunkiin kun pentu pääsi tapaamaan uusia tuttavuuksia.

Paljon tuli myös juoksutettua koiria ulkona ja tulipahan sitä itsekin sitten ulkoilleeksi enemmän. Maalla on vain niin mukavaa ja rauhallista.

Lumolla oli alkuunsa ongelmia talon muiden kissojen kanssa, mutta rauhoittui kuitenkin ja oli rentona. Janen kanssa ei nyt ollut muutoinkaan ongelmia matkustamisen lisäksi. Äiti oli kerennyt vain antamaan mirreilleni aamulla ruoan joten kissat jäivät sitten maalle viettämään laatuaikaa kunnes käyn nekin hakemassa kaupunkiin.

Nyt hetki hengähdetään kahden koiran kanssa, kunnes vien Rosen huomenna isälleni hoitoon, koska lähdetään lauantaina suuntaamaan jo hyvissä ajoin kohti Nordic Winneriä.