Kesäloman suunnitelmat

Tänään olisi ollut viimeinen työpäivä ennen kesäloman aloittamista, mutta koska polveni luksoitui sunnuntain paimennuksissa, olen tämän viikon ollut sairaslomalla. Pari päivää tuntui jo hyvältä ja uskalsin ilman keppiä kävellä, mutta ei olisi kannattanut, sillä nyt on polvi ollut taas ikävämmän oloinen.

Kesäloman aloitusta on odotettu melko stressaten, koska heti tulevalla viikolla on suunta AEn kanssa Venäjälle Moskovaan Maailman Voittaja-näyttelyyn. "Käydään pyörähtämässä tossa naapurimaan koiranäyttelyssä.", empä olisi uskonut minkälainen työ loppupeleissä on lähteä suunnittelemaan tälläistä omatoimista näyttelyreissua. Hyvin ollaan mielestäni kuitenkin selvitty tähän asti ja koirille tarvitsee oikeastaan enää tehdä terveystarkastus ja siihenkin on aika varattu maanantaille.

Juhannukselle ei ole vielä suunnitelmia, ehkäpä se menee toipuessa näyttelyreissusta. Jonnekin rauhalliselle mökille veden äärelle olisi aivan ihana päästä rentoutumaan ja huokaisemaan reissun ollessa takana päin.

Heinäkuulle onkin varattu ohjelmaa oikein urakalla ja kesälomalleni sijoittuu isäni syntymäpäiväjuhlat sekä Miken ja Jossun luonnetestit Taipalsaarella. Nähtäväksi myös jää, mihin vaiheeseen heinäkuuta Iris juoksunsa ajoittaa ja missä vaiheessa on seuraavat astutusyritykset. Ehkäpä tulen myös miettineeksi enemmän Rosen tulevia sulhoehdokkaita ja heitä saatan käydä tapaamassa jo lomani aikana. Kesäloman aikana on myös kolmas paimennuskerta Kerimäellä, toivottavasti itse pääsisin tuolloin mukaan paimentamaan.

Yritämme kesälomalla noin muuten vain huilata ja hengähtää, olla stressaamatta tulevaa ja nauttia nykyhetkestä.

Sairaslomaillen

Ei ottanut jalka parantuakseen toivottuun tahtiin, joten jouduin viime viikolla jättäytymään töistä jälleen sairaslomalle ja sairasloma jatkuu yhä edelleen. Näin ollen myös rallytoko-kisat jäivät välistä perjantaina. Lauantaina kävin kisoissa talkoilemassa, otin ilmoittautumisia vastaan sekä vahdin mestari- ja voittajaluokan käytösruutua. Ostin samalla reissulla koirilleni rallytokon-kisakirjat, koska kyllä me joskus korkataan ne kisat!

Tavoite on päästä osallistumaan islanninlammaskoirien rallytokon rotumestaruuksiin syksyllä Rosen kanssa. Toki Rosen kisailut saattavat jäädä väliin jos meillä vihdoin ja viimein olisi pieniä pentuja kasvamassa. Nähtäväksi jää minkälainen syksy meillä tulee olemaan. Toki voinhan ottaa villin kortin käyttöön ja osallistua maalaistollojen kanssa?

Sunnuntaina saapui illasta yövieraita Salosta: Riika ja hänen islantilaiset Kári ja Imir. Kyllä Iriksellä oli lystiä kun pääsi pihalla rallaamaan Kárin kanssa kun kaikenlainen harrastaminen ja tekeminen on jäänyt todella vähälle jalkani takia. Riikan ja poikien vierailu oli aivan ihana piristys tämän ankean sairasloman keskellä.

Sairasloman aikana on kyllä saanut hoidettua koneen ääressä tehtäviä asioita oikein mallikkaasti, on mietitty tulevia näyttelyreissuja ja niitä valmisteltu ja pohdittu ja laskeskeltu. Myös kasvatusasioita on päässyt pohtimaan ja urosvalinta ei tunnu kyllä helpolta tällä hetkellä, mutta sekin pitäisi pikku hiljaa saada tehdyksi kun oletettavasti Iriksellä on juoksu heinäkuussa.

Ontuen uuteen ryhmään

Sairasloma loppui virallisesti perjantaina ja näin ollen arvasin sitten jo viikonloppuna aloittaa pienet treenailut. Iriksellä on perjantaina ensimmäiset rallytoko-kisat ja meidän treenit rallyn osalta on parin vuoden takaiset möllit Kokkolassa.

Sairasloman aikana askartelin miehen kanssa rallytoko-kyltit ja lauantaina kyltit pääsi testiin kun tein pari rataa, joita kokeilin molempien tyttöjen kanssa. Iriksen kanssa tuli kovasti treenattua BH-koetta varten ja se treeni kyllä mielestäni jo näkyy: seuraamiset ovat pidentyneet ja kontaktikin pysyy paremmin rallya treenatessa kun koiruutta saa kehua.

Rosen kohdalla en vieläkään usko todeksi, että neiti osaa pyydettäessä tulla sivulle. Nyt on opeteltu sitten vähän seuraamista ja palkka tulee heti kun lähtee sivulta seuraamaan ja pitää kontaktin parin askeleen verran. Liikkeestä se ei kyllä osaa jäädä sivulle, joten sitä sitten aletaan pohtimaan ja treenailemaan.

Tänään treenailtiin Iriksen kanssa agilityä. Aloitettiin uudessa ryhmässä, yhä perusteissa ollaan, mutta ovat vähän pidemmällä treeneissä kuin aikaisempi ryhmä jossa treenasin. Minulle kyllä periaatteessa se ja sama kummassa ryhmässä treenaan, koska kouluttaja ei oikeastaan muuttunut ja ryhmäläisetkin ovat tuttuja keitä tänään tapasin.

Teemana oli tänään irtoamista ja lopuksi rallattelua. Ensin laitettiin koiran 3. hypyn taakse josta piti saada ohjattua 4. putkeen ja siitä 5. putkeen. Yllättävän hyvin Iris tässä kohin irtosi. Seuraavaksi piti saada A-esteen lopulta koira lähetettyä seuraavalle hypylle kiertoon ja sieltä putkeen. Iriksen kierrot olivat kyllä hyyyyvin loivia ja irtoamista ei niin hyvin tapahtunut. Lopulta rallateltiin 5. putkelta 4. putkeen ja 3. hypylle. Ei oikein tahtonut irrota ja oma kinttu ei kovin hyvin sallinut juosta. 

Iris otti tänään treeneissä todella kovasti kontaktia ja tämä todennäköisesti johtuu siitä, kun ollaan tehty tokotreenejä nyt kovasti. Treeneistä lähdettyä hoksasin myös, että pyysin Iristä sivulle lähdöissä ja siinähän se tuijotus on todella herkässä. En ole aikaisemmin pyytänyt sivulle aksatessa ja pitää se siis jättää pois. Opeteltiin kentän laidalla väli-käskyä, josko tehtäisiin siitä aksaradan aloitus.

Hyvin huomaa koirien kanssa treenatessa, että eivät ole kovin halukkaita tekemään kanssani. Jalka kuitenkin kipuilee ja ei pysty itse täysillä tekemään eikä antamaan koirille 100 % vaan paljon vähemmän. Miksipä koirat siis tekisivät kanssani 100 % kun en itsekään pysty niille sitä tarjoamaan?

Oma pää ei kestä

Polvi on operoitu kahdesti ja niistä toivuttiin oikein hyvin ja levossa pidettiin eikä ollut ongelmia. Nyt kun on jalkapöytä kipeänä ja turvoksissa, niin ai kamala kun ei meinaa oma pää kestää tätä tekemättömyyttä!

Tuli tehtyä viime päivinä koirien kanssa todella paljon kaikenlaista ja se treeni-into todellakin löytyi. Nyt kun tätä intoa ei pääse kunnolla purkamaan koirien kanssa, niin tämä on tosi turhauttavaa. Pieniä temppuja on tehty ja opeteltu, mutta se ei tunnu itselle nyt riittävän. Pitäisi päästä tekemään enemmän.

Viikon päästä olisi Iriksellä ensimmäinen rallytoko-kisa ja siihen olisi kiva päästä treenaamaan muutenkin kuin teoriassa. On luettu sääntöjä, opeteltu kylttejä sekä katsottu hirmuisesti videoita YouTubessa. Videoita katsoessa tulee myös ajatuksiini, josko ilmottaisi Rosenkin kisoihin. Kaksi pelleä kisoissa on varmasti hauskempi kuin yksi pelle?

Koitan saada kinttuni siihen kuntoon, että perjantaina päästäisiin kisaamaan. Rosen kanssa treenataan siihen malliin, että viimeistään sitten rotumestaruuksissa startataan rallyura alkulämmöille.

Tiistaina kun olin jalkani satuttanut ja hammasta purren selviytynyt työpäivästä, kotona odoteltiin viitisen tuntia särkylääkkeen voimilla päivystykseen pääsyä. Päivystykseen pääsin yhden aikaan yöllä ja siellä lääkäri kopeloi jalkani ja laittoi röntgeniin lähetteen. Kuvattiin jalka ja takaisin odottamaan päivystyksen puolelle. Matkalla oli ollut joku kommunikaatiokatkos kun jalastani oli kuvattu nilkka vaikka jalkapöydän lääkäri halusi kuvattavan. Kinkkasin uudelleen röntgeniin ja tulipahan nyt kuvattua sitten enemmän ja todettua, että kaikki on kunnossa. Nilkkatuen kanssa kotiin lepäilemään.

Turvotus on laskenut tiistailta vähän, mutta kivut ei juurikaan helittäneet. Tuntuu kuin jalka olisi koko ajan puutuneena. Oman mielenterveyden kannalta päätin käydä tänään vielä Työterveydessä ja sain mielenrauhan kuullessani että kaikki on ok. Jänne sieltä todennäköisesti venähtänyt ja aiheuttanut verenvuotoa ja se sitten mustelmaa ja turvotusta mikä aiheuttaa sitä kipua. Tulehduskipulääkereseptin kanssa kotiin huilaamaan.

Illat ovat pahimmat. Kyllä sitä on todella paljon levossa normaaliin verrattuna, mutta kyllä se jomotus on aika karmea särky- ja tulehduskipulääkkeistä huolimatta. Onneksi koirat osaa rauhoittua ja antaa minun levätä. Kissat kyllä arvostavat saamaansa huomiota näinä päivinä.

Apila oli tänään hieman ihmeissään kun parvekkeelle pääsi.

Klinikkaeläintenhoitaja

Reilu kahden vuoden uurastus on nyt takana ja toinen tutkinto suoritettuna; vaatetusartesaanin lisäksi omaan myös ammattipätevyyden klinikkaeläintenhoitajan hommissa. Ylpeänä onnittelen itseäni tästä saavutuksesta ja käyn innolla suunnittelemaan seuraavia tutkintojani.

Tavoitteet vuodelle 2016

Kerrataan ensin, mitä oli tavoitteet vuodelle 2015.

Eläintarhamme kokoonpano muuttui sen verran viime vuonna, että leopardigekoista päätin luopua ja viljakäärmeistä Nyymi siirtyi matotaivaaseen. Vahvistuksena laumaan saapui kaksi kissaa; Ezio töiden kautta ja Apila maalta. Kolleista on vielä esittelytekstit tekemättä, joten siinä onkin hyvä tavoite tälle vuodelle; esittelyt pojista blogiin.

Iriksen kanssa oli tarkoitus jatkaa agilityä jatkokurssin verran. Näin tapahtui ja agiliitelemme edelleen aina kun töiltä ehdin. Myös pohdin, milloin Iris saisi viimeisen sertinsä ja saisi FI MVA-tittelin; tuo titteli saatiin Joensuun näytelmistä.

Rosen kanssa tehtiin perusjuttuja arkeen liittyen. Varsinaista tokoa tai rally-tokoa ei treenailtu, eikä käyty vieläkään doboa kokeilemassa Ärriäisen kanssa. Paimentamassa kyllä käytiin muutamaan otteeseen ja Rose suoritti islanninlammaskoirien oman paimennustaipumustestin hyvillä paimennusominaisuuksilla. Vihdoin ja viimein myös silmät tutkittiin virallisesti ja priimaksi todettiin. Elokuussa Ärrinmörri suoritti luonnetestin pistein +140 laukausvarma. Näin ollen Rose valioitui Suomen Muotovalioksi ja sai pari uutta titteliä nimensä eteen vielä loppuvuodesta.

Näpin maalaistollot Mikke ja Jossu kävivät näyttelyissä sangen mukavalla menestyksellä. Mikke kävi viidessä näyttelyssä ja neljästä näistä uros sai sertin ja yhdestä varasertin. Jossu kävi neljässä näyttelyssä ja kolmesta näistä karkeloista oli VSP, muun muassa erkkarista tuli VSP-sijoitus. Tollot kävi myös Baltian Voittaja-näyttelyssä hakemassa tittelit nimiensä eteen. Myös virallisissa terveystarkastuksissa tuli käytettyä maalaiskoirat.

Tällä hetkellä Iris on juoksujensa takia ainakin kahden kuukauden treenitauolla. Neiti on uudemman kerran astutettu ja nähtäväksi jää, joko ollaan tiineitä vai ei. Se myös tulee vaikuttamaan, miten treenit jatkuu tänä vuonna. Jos pentuja ei tule, agility jatkuu maaliskuussa. Vähän olen myös miettinyt, saisinko Irikselle treenattua BH-tunnuksen vielä tämän vuoden puolella? Siinä kyllä olisi tavoitetta.

Rosen kanssa agility jatkuu normaalisti mitä töiden ohella treeneihin päästään. Toki Rose tulee jäämään aksasta myös tauolle, jos Iris on tiine. Tarkoitus Rosen kanssa on yhä treenailla agilityä ihan omaksi iloksemme. Tokoilut ja rally-tokoiluja tehdään jos omistajaa yhtään kiinnostaa. Paimenus kiinnostaa omistajaa kovasti ja eiköhän me tulla paimennuskoulutuksissa käymään tänäkin vuonna. Näyttelyissä on tarkoitus käydä tänä vuonna pariin otteeseen ulkomailla asti ja nähtäväksi jää, jos Rosekin tulisi kokemaan tänä vuonna äitiyden ihanuudet/kamaluudet.

Miken ja Jossun kanssa kierretään näyttelyitä sen verran tänä vuonna, että tollot saavat viimeiset sertinsä ja ehdottomasti kaksikko pitää myös luonnetestissä käyttää. Sen ihmeempiä suunnitelmia ei vielä toistaiseksi tälle kaksikolle ole.

Päätavoite meillä kaikilla on pysyä terveinä ja nauttia elämästä!

Halloween humua

Järjestin Sannan kanssa meillä Halloween-juhlat ja hyvät juhlat olikin! Tytöt olivat ihanan rauhallisesti keppikurssin jäliltä ja kyllä kissatkin osasivat nätisti olla juhlien ajan. Ei ne katit liiaksi koristeita repiny.

Tarjoilu piti olla kyllä teeman ja kodin mukaista. Boolina oli Musta enkeli josta saatiin luotua kovin ällöttävän näköistä. Suolasena oli käärmepizzapatonkia ja makeana kissanvessakakkua. Kovin oli hyvät ja ällöttävät antimet.

Toisenlainen valokuvauskeikka

Äitini oli mennyt lupaamaan minulta ja mieheltäni kysymättä, että valokuvaisimme tuttavapariskuntamme häät. Melkoinen muutos kun yleensä kuvaamme eläimiä, pääsääntöisesti koiria, joten ihmisten kuvaaminen, erityisesti tapahtuman kuvaaminen, on hyvin paljon mukavuusalueemme ulkopuolella. Koitoksesta kuitenkin selvittiin joten kuten ja nyt sopii toivoa, että hääpari on tyytyväinen räpsyihimme.

Kun alkoi hämärtää jo niin kovin, ettei ollut toivoakaan saada valokuvatuksi yhtikän mitään, laitettiin kamerat pois ja lopulta rentouduimme mekin juhlistamaan hääparia. Mukavat häät olikin!

Meidän juhliessa yömyöhään, oli tytöt viety isälleni hoitoon ja olipahan likat melko tyytyväisiä kun saivat belgialaisten uroiden kanssa leikkiä ja juosta.

Ilmoitukset Baltian valloitukseen tehty

Sinne lähti näyttelyilmoittautuminen Baltic Winner 2015 karkeloihin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin esittämään menen serkukset Rosen ja Miken. Reissuun mukaan minut houkutteli työkaverini Riitta sekä Niina. Meillä tulee varmasti olemaan hauska reissu!

Missikisasuunnitelmia

Ilmoitin Jossun hetki sitten ensimmäisiin virallisiin missikisoihin Iittiin. Misseillythän neiti on ensimmäisen kerran jo joulukuussa Helsingin Voittaja-näyttelyissä ollen molempina päivinä ROP-pentu, mutta vasta nyt Jossu pääsee korkkaamaan virallisissa luokissa. Viime vuoteen verrattuna olemme käyneet todella vähän koiranäyttelyissä ja tähän syynä on tosiaan Iriksen pentuesuunnitelmat johon haluan keskittyä kunnolla.

Koiranäyttelyitä ei paljoa ole vielä tiedossa, mutta vähän jotain kuitenkin. Lauantaina Iris ja Mikke lähtevät Haminaan. Kesäkuussa Rose käy Riihimäellä ja Jossu Iitissä. Heinäkuussa on islantilaisten oma erkkari Mikkelissä jonne aivan ehdottomasti mennään, kokoonpanosta en vielä varmasti tiedä. Joensuun viikonloppunäyttelyt ovat myös suunnitelmissa, mutta tämänkään reissun kokoonpano ei ole vielä selvinnyt. Elokuussa olen lupautunut lähtemään työkavereiden kanssa Baltian Voittajaa serkkujen (Rose ja Mikke) kanssa.

Tämän pidemmälle suunnitelmat eivät vielä kanna, mutta kaikki selkiytyy aikanaan.

Vuotta vanhempi

Mikäs sen hauskempaa, kuin täyttää huimat 22 vuotta 22. päivä.

Päiväni koostui töistä, jonne olin leiponut mariannebrownieita ja töiden jälkeen tein uuden satsin mariannebrownieita illaksi. Kuudeksi suuntasin AE:lle wräpättäväksi ja siellä sohvalla istuskellessani tunnin vyötäröltä hävisi neljä senttiä noin vain. Jännittävää.. AE:lta suuntasin isälleni iltakahville kera mariannebrownieideni. Tietty koiruudet olivat menossa mukana ja saivat jakaa tämänkin vanhenemispäivän kanssani.

Ikävää vierasta paossa

Kotimme nurkkiin on muuttanut ikävä vieras; yksinäisyys. Tämä vieras ei tosiaankaan ole tervetullut meille, mutta niin se vain on luoksemme ängennyt ja tuntuu jopa viihtyvän. Saankin käyttää voimiani oikein kunnolla yrittäessäni tehdä vieraan olon mahdollisimman epämukavaksi.

Niinpä eilen lähdin pimeän tultua likkojen kanssa pois kaupungin valosaasteesta ihastelemaan revontulia. Reissussa meni noin pari tuntia ja saatoin olla hieman eksyksissä. Tänään lähdin heti töistä päästyäni uudelleen metsäretkelle yrittäen selvittää, missä oikein olin eilen, mutta lähdin kuitenkin ihan uusille poluille ja tämän päiväinen reissu kesti kaksi ja puoli tuntia. Mukaan lähti myös kamera ja tässä parit räpsyt reissulta.

Olisi todella mukavaa päästä tapaamaan likkojen kanssa koirakavereita, mutta Rosen juoksuisa johtuen kaikki tuntuu nyt mahdottomalta kun lähes kaikilla kavereilla on uroksia. Onneksi on nämä kaksi hönöä kotona aina yhtä iloisina päivää piristämässä.