Kotimme nurkkiin on muuttanut ikävä vieras; yksinäisyys. Tämä vieras ei tosiaankaan ole tervetullut meille, mutta niin se vain on luoksemme ängennyt ja tuntuu jopa viihtyvän. Saankin käyttää voimiani oikein kunnolla yrittäessäni tehdä vieraan olon mahdollisimman epämukavaksi.
Niinpä eilen lähdin pimeän tultua likkojen kanssa pois kaupungin valosaasteesta ihastelemaan revontulia. Reissussa meni noin pari tuntia ja saatoin olla hieman eksyksissä. Tänään lähdin heti töistä päästyäni uudelleen metsäretkelle yrittäen selvittää, missä oikein olin eilen, mutta lähdin kuitenkin ihan uusille poluille ja tämän päiväinen reissu kesti kaksi ja puoli tuntia. Mukaan lähti myös kamera ja tässä parit räpsyt reissulta.
Olisi todella mukavaa päästä tapaamaan likkojen kanssa koirakavereita, mutta Rosen juoksuisa johtuen kaikki tuntuu nyt mahdottomalta kun lähes kaikilla kavereilla on uroksia. Onneksi on nämä kaksi hönöä kotona aina yhtä iloisina päivää piristämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti