Ei ota kulkeakseen

Nimittäin agility tänään. Ei ainakaan kontaktiesteillä. Ei vaan ei sitten millään. Tehtiin a-estettä, puomia ja keinua. Reippaasti Iris lähtee a-esteelle ja tuleekin nätisti alas asti, tämä on kontaktiesteistä meille ehkä helpoin.

Sitten puomia ja reippaasti taas lähdetään liikkeelle, mutta kun lopussa pitäisi pysähtyä, menisi Iris vain suoraan esteeltä alas. Saa sen toki pysähtymään esteen loppuun, mutta tipauttaa siitä itsentä vinottain alas.

Ja sitten vielä keinua. Pari ekaa kertaa meni hyvin ja sitten hoksattiin, että tätähän voi vähän pelätä. Sitä sitten tahkottiin sen verran, että Iris suoritti keinun nätisti. Vaati vain hidasta ja rauhallista tekemistä.

Näiden kontaktiesteiden jälkeen päästiin kokeilemaan takaaleikkuuta. Ja näistä ohjauskuvioista olen toistiaseksi tykännyt ja niin on Iriskin. Ja tämähän meiltä onnistui sangen mukavasti.

Kelkkaillen

Jo jonkin aikaan ollaan suunniteltu Arin kanssa, että lähdetään kelkkailemaan joku päivä ja tänään tuo "joku päivä" koitti. Suunnattiin aamusta jo hyvissä ajoin Niemenkylään koirat mukanamme.

Niemenkylään kun päästiin, oli talon pihalla harmaa norjanhirvikoira Sini heti vastassa. Iris ja Rose pienet rallit vetelivät Sinin kanssa, kunnes hirvikoira näki, tai oli näkevinään, sarvipään ja lähti menemään.

Käytiin ensin Arin kanssa kelkkailemassa vähän pidemmällä ja jätettiin Iris ja Rose ulkotarhaan. Vähän jännitti, pysyvätkö neidit häkissä ja kyllähän ne pysyi. Sitten otettiin koirat ulos tarhasta ja lähdettiin jäälle. Koirat saivat juosta keppien perässä ja Ari sai päästellä moottorikelkan kanssa menemään.

Hiljaisuutta

Viikonloppu oli ja meni ja voi miten mukavaa olikaan, kun mieheni saapui kotiin viikonloppulomille perjantaina! Kyllä koiruudetkin arvostivat, vaikka häsläsivätkin pihalla niin, ettei touhuista meinannut saada mitään tolkkua.

Eilinen vain oltiin. Käytiin Rose viemässä iltapäivästä isälleni hoitoon ja samalla pitämään kuria belgipojille. Iris saikin osakseen kaiken huomion lauantai-iltana ja tulipa neiti myös saunassa käymään kanssamme.

Tänään oli aikainen herätys kun käytiin Arin ja Iriksen kanssa Suonenjoella ja Pieksämäellä tapaamassa uusia islanninlammaskoiria. Sai kyllä pohdittavaa kerrakseen, mutta hauskaa tuntui Iriksellä olleen uusien kavereiden kanssa.

Illasta kun Arin oli jälleen aika suunnata takaisin Vekaralle, huusi jokainen soluni automatkan ajan, että pysäytä auto ja käänny kotiin! Miten järjettömältä voikaan tuntua, että ihan samalla tavalla hän lähtee viikoksi muualle, niin kuin alkukesälläkin töiden takia oli muualla. Toki silloin olin varma, että joka ilta tulee puhelinsoitto ja saan kuulla äänen. Nyt puhelin ei soi niin usein ja koti tuntuu paljon hiljaisemmalta. Mutta aina kun näen, että Arilta on tullut viesti, tulee siitä ihan mielettömän onnelliseksi. Vaikka olisi vain hyvän yön -toivotus.

5 päivän arkihaaste

Sain jo kuukausia sitten Facebookissa 5 päivän arkihaasteen Sannalta ja tässä on nyt vastaukseni siihen blogin puolella.

4.1. sunnuntai
Aamusta likkojen kanssa lenkillä, vähän pihatöitä ja muuten vaan kotona löhöilyä ja valmistautumista mieheni alkavaan inttiin.

5.1. maanantai
Aamusta koirien kanssa lenkki, jonka jälkeen sain nautiskella isänään keittämät aamukahvit. Kahdeksaksi töihin ja siinä sitten miehekkeen kanssa käveltiin samaa matkaa kun hän suuntasi bussipysäkille ja siitä kohti varuskuntaa. Työpäivä meni sangen vauhdikkaasti ja illasta meillä olikin Iriksen kanssa agilityä.

6.1. tiistai
Loppiaisen aamuna lähdettiin Niinan kanssa metsälenkille pörröisten karvatassujen kanssa ja siellä vierähti heti n. 1,5 tuntia. Lenkin jälkeen kävin kuvia läpi ja sitten suuntasin isäni luokse opettelemaan kotisivujen tekoa, jossa sitten vierähtikin koko loppupäivä.

7.1. keskiviikko
Aamusta likkojen kanssa tunnin lenkki aivan ihanassa säässä, vajaa 10 astetta pakkasta ja aurinko aloitteli päivän paistattelujaan. Työvuorona oli iltavuoro ja illasta sitten koirien lenkitystä ja tavallisia iltatoimia, kissojen lääkitsemistä ja koirien hampaiden harjausta.

8.1. torstai
Aamulla sain vaivoin itseni sängystä ylös Rosen vierestä, mutta kyllä sieltä noustiin aamupalan ääreen koomaamaan. Koirat käytin pikaisella aamulenkillä ja sitten töihin aamuvuoroon. Aamuvuorosta kotiin ja suoraan pihan putsaamiseen. Sitä putsattiinkin reilun tunnin verran ja koiruudet tietty sai kirmata pihalla sen minkä tassuistaan pääsivät.

Pörröt lenkillä

Tänään pääsi pörröiset kaverukset jälleen kerran päästelemään ylimääräisiä energioita metsälenkin merkeissä. Kuvissa mukana jälleen suomenlapinkoirat Pihka ja Iina omien likkojeni lisäksi.

Kyytiä inttilesken joulukiloille

Joulukilot saikin tänään kyytiä aksahallilla, kun otettiin keppejä, rengasta ja takaaleikkuuta.

Kepit on nyt mitä on; kauheen tylsiä meidän mielestä. Ja Iris on valitettavasti hokannut, että kujasta voi hypätä yli ja näin saada äkkiämmin namin. Onneksi tämä saatiin äkkiä korjattua ohjaamalla vain tiukemmin koiraa pujottelemaan ja näin jäi hyppäämättä parilla kierroksella. Näihin onnistumisiin lopetettiin sitten keppien treenailu tältä päivältä.

Rengasta ollaan kokeiltu vain kerran aiemmin ja otettiinkin sitä vain muutaman toiston verran ja hyvin meni. Eipä juuri ongelmaa.

Sitten otettiin vähän ohjauskuviota; takaaleikkausta. Ekalla hypyllä Iris pudotti riman ja vähän ihmetteli sitä, mutta riensi hyppäämään seuraavankin hypyn. Rimat ei vielä ole kertaakaan olleet niin korkealla ja laskettiinkin ne heti alemmas. Laskemisen jälkeen Iris halusi kiertää hypyn, mutta houkutteluilla saatiin hyppäämään kaksi hyppyä peräkkäin ja tässä houkutteluvaiheessa tein ohjauskuviona valssia. Aika mielenkiintoista. Ehkäpä viiden vuoden tanssitreeneistä on jäänyt jotain mieleeni?

Viimeiseltään saatiin Iris hyppäämään ja takaaleikkauksetkin onnistui varsin mukavasti ja kyllä sai onnistumisen tunteita taas mukavan määrän. Seuraavan viikon treenejä jo odotellessa.

Tänään myös mieheni lähti suorittamaan asepalvelustaan ja jäin yksin pyörittämään taloutta. Onneksi on näitä karvaisia kavereita pitämässä seuraa, niin en aivan yksinäinen ole. Koiruudet ovatkin reagoineen pitkin iltaa pöriseviin autoihin mennen hännät heilua ulko-ovelle odottamaan Aria. Hetken siellä ovat ja odottavat, kunnes Rose säntää yläkertaan ja Iris tulee luokseni piippaillen. Voi noita hömelöitä kun ovat niin isännän koiria.

Uuden vuoden suunnitelmat

Vuosi 2014 on nyt takana ja kyllähän siinä kaikenlaista tapahtuikin. Tuli käytyä 16 eri näyttelyssä, jossa päällimmäisenä Iriksen VSP-sijoitus erkkarissa ja huippuviikonloppu AEn kanssa Joensuussa. Myös reissu Norjaan Rosen kanssa jäi mieleen.

Harrastuspuolella aloitettiin Rosen kanssa rallytoko ja Iriksen kanssa agility.

Iris suoritti Kennelliiton virallisen paimennustaipumustestin hyväksytysti, samoin luonnetestin pistein 172, laukausvarma.

Roselle tehtiin viralliset terveystutkimukset: kuvattiin lonkiltaan A/A, kyynäriltään 0/0. Polvet tutkittiin 0/0 ja sydän kuunneltiin terveeksi.

Kävin jalostuspäivillä ja suoritin kasvattajan peruskurssin.

Ikävimpinä uutisina oli Lumon nivelrikkolöydökset joiden kanssa on pärjäilty hyvin. Ei ole kehrääjä oireillut millään lailla. Seraquin-ravintolisää saa tällä hetkellä yhden tabletin iltaisin. Myös Jane alkoi ontumaan, kissa on kahdesti röntgen-kuvattu, mutta muutoksia ei näy. Jane syö nyt Prednisolon -kortisonia ja tällä on ontumiset pysyneet kurissa. Näpilä nukkui kaksi kissaa ikiuneen, Teri ja Nipa.

Tavoitteita olin asettanut jo Irikselle ja Roselle synttäkirjoituksissa, mutta kerrataanpa ne vielä.

Iriksen kanssa jatketaan ainakin agilityn parissa jatkokurssin verran, sen jälkeen mietitään, mitähän oikein mahtaa tapahtua. Ohjatut tokot ovat jääneet vähemmälle ja haku ryhmiinkin meni jo aikaa sitten. Päällimmäisenä on kuitenkin Iriksen pentusuunnitelmat tälle vuodelle ja se vaikuttaa aika moneen asiaan tänä vuonna. Suomen Muotovalio-tittelistä en tiedä, milloin ja mistä se viimeinen serti saataisiin.

Rosen kanssa harrastaminen on ollut melko vähäistä, mutta Rosenkin kanssa harrastamiseen vaikuttaa suunnitelmat Iriksen kanssa. Kotitokoiluja ja -rallytoikoiluja koitetaan tehdä ja ehkäpä saadaan aikaiseksi käydä doboilemassa. Paimentaminen on ollut mielessä, että sitä pitää käydä treenaamassa lisää. Silmätarkastuksessakin voitaisiin käydä tänä vuonna.

Päätavoite on koittaa pysyä niin meidän omistajien, kuin kaikkien eläintenkin terveenä ja hyvinvoivina.