Eilinen vain oltiin. Käytiin Rose viemässä iltapäivästä isälleni hoitoon ja samalla pitämään kuria belgipojille. Iris saikin osakseen kaiken huomion lauantai-iltana ja tulipa neiti myös saunassa käymään kanssamme.
Tänään oli aikainen herätys kun käytiin Arin ja Iriksen kanssa Suonenjoella ja Pieksämäellä tapaamassa uusia islanninlammaskoiria. Sai kyllä pohdittavaa kerrakseen, mutta hauskaa tuntui Iriksellä olleen uusien kavereiden kanssa.
Illasta kun Arin oli jälleen aika suunnata takaisin Vekaralle, huusi jokainen soluni automatkan ajan, että pysäytä auto ja käänny kotiin! Miten järjettömältä voikaan tuntua, että ihan samalla tavalla hän lähtee viikoksi muualle, niin kuin alkukesälläkin töiden takia oli muualla. Toki silloin olin varma, että joka ilta tulee puhelinsoitto ja saan kuulla äänen. Nyt puhelin ei soi niin usein ja koti tuntuu paljon hiljaisemmalta. Mutta aina kun näen, että Arilta on tullut viesti, tulee siitä ihan mielettömän onnelliseksi. Vaikka olisi vain hyvän yön -toivotus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti