Rokotettu katti

Rose ja Iris ovat saaneet käydä nyt alkuviikosta eläinlääkärissä, niin pitihän se yksi kissakin sitten vielä käyttää. Ezio kävi siis tänään rokotettavanaja nyt on pienellä kollilla rokotukset kunnossa ja päästään teoriaviikon jälkeen ulkoilemaan valjaissa.

Päivä eläinlääkärissä

Eilen pääsi Rose käymään eläinlääkärissä niin pitihän Iriksenkin sitten päästä. Niinpä suunnattiin tänään Lappeenrannan Animagiin varmistamaan virallisesti, ettei silmissä mitään vikaa ole. Halusin alkujaan vain tutkituttaa Irikseltä gonioskopian ennen tulevaa astutusta, mutta samallahan sitä katsotaan kaikki kun tämän hetkiset terveystulokset tosiaan ovat voimassa marraskuuhun asti. Loppupäivän Iris vietti sitten työmaallaani, jossa tutkittiin polvet ja sydän.

Silmät siis todettiin yhä terveiksi, samoin polvet ja sydän!

Anidentissä

Olenkin jo maininnut Rosen murtuneesta P4-hampaasta ja tänään Ärriäiselle olikin varattuna aika Anidenttiin hammasröntgeniin, hiontaan ja pinnoitukseen.

Aamulla startattiin Vento ennen puolta kahdeksaa ja jätettiin Iris vahtimaan kotia. Matka sujui vallan mukavasti ja suunnitellusti, mitä nyt hieman kuumotti ajella ensimmäistä kertaa kehä 1 omineen. Selvittiin kuitenkin siitä ja oltiin ajoissa Veikkolassa. Hetken verran jouduttiin odottelemaan, mutta ei se haitannut. Saatiin käydä kaikessa rauhassa kävelyllä kunnes päästiin toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja kuunteli koiran sykkeen ja mittasi lämmön. Rosehan päästi varsin kauniin kiljahduksen lämpöä mitattaessa. Herkkis prinsessa.

Odoteltiin toimenpidehuoneessa hetki, kunnes eläinlääkäri saapui tervehtimään meitä ja laittamaan Roselle esirauhoituksen. Lääkärinä Rosella oli Niina Luotonen ja heti kävi ihastelemaan pientä islistä. Kertoi, että hänellä on yksi islanninlammaskoira potilaana ja kuuluu kuulemma suosikkeihin. Esirauhoituksen saatuaan Rose nukahti melko nopeasti karvamatollensa tassut taivasta kohti.


Pääsin seuraamaan koiruuteni toimenpidettä ja voi vitsit miten hienot tilat ja vermeet heillä oli! Anestesian valvonnassa oli verenpainemittari, pulssioksimetri, kapnometri, lämmön mittaus, ventilaattori ja hoitaja koko ajan merkkaamassa anestesiaa anestesianvalvontakaavakkeeseen. Oli todella hienoa päästä seuraamaan jotain toimenpidettä muualla ja ihan erityiskiitos eläinlääkärille, joka minulle antoi luvan seurata toimenpidettä!


Rosen hampaista otettiin röntgenkuvia. Olin alkujaan varannut ajan koskien vain oikean ylä P4-hampaan murtumaa, mutta lääkäri epäili myös vasemman ylä P4 murtuneen ja otettiin siitäkin kuva kaiken varuilta. Vasen P4 oli kunnossa, mutta P3:ssa oli sittenkin murtumaa tarkemmin katsottuna. Kuvista pystyttiin toteamaan, että ydinkontaktia ei ole eikä myöskään tulehdusta. Hyvä niin! Kuvista myös tehtiin toinenkin sangen mielenkiintoinen havainto; Rosen vasen ylä P4 on nelijuurinen, kun kyseisen hampaan pitäisi kolmijuurinen.

Kuvien jälkeen toimenpide oli sangen nopea; pikainen hampaiden kiillotus jonka jälkeen hiottiin murtuneiden hampaiden terävät reunat pyöreiksi ja hiontapinta suojattiin kiillesidemuovilla.

Hetki Rosea vielä hapetettiin toimenpiteiden jälkeen ja kun alkoi näkyä heräämisen merkkejä, siirrettiin koiruus takaisin toimenpidehuoneeseen heräämään lattiatasolle. Aika tötteröö neiti oli, mutta se olikin jo tiedossa että on sellainen anestesian jäliltä.

Kaiken tämän jälkeen edessä oli enään kotimatka. Hirveä nälkäkin iski, joten pitihän sitä pysähtyä sen verran, että haki Hesburgerista kana-aterian jonka tuhosin sitten Rosen kanssa puokkiin. Tämän lisäksi tehtiin pari pysähdystä ennen kotia.

En voi liiaksi hehkuttaa, miten hieno paikka Anident oikein olikaan. Tilat olivat todella siistit ja viihtyisät, piha-aluetta oli ja sekin siistissä kunnossa, hammastoimenpidepiste sai vain hamuamaan työpaikallenikin parempia tiloja ja tavaroita ja henkilökunta oli TODELLA ystävällistä ja asiallista! Varmasti menen vuoden päästä Rosen kanssa hammasröntgeniin Anidentiin, vaikka lähempänäkin olisi hampaan kontrollikuvaamiseen mahdollisuus.

Hampaiden hoitopäivä

Reilu kuukausi sitten huomasin Rosen lohjenneen P4-hampaan ja isompaan toimenpiteeseen meillä oli aika varattuna, mutta satuin tuolloin olemaan sen verran kipeänä, etten arvannut lähtä ajamaan niin pitkää reissua.

Tänään sitten Ärrinmörriltä poistettiin hammaskiveä ja pääsin kunnolla tsekkaamaan lohjenneen hampaan tilanteen. Lohjennuthan se on, ei kauhean paljoa, mutta lohjennut mikä lohjennut. Olen miettinyt, onko hammas mahdollisesti aiheuttanut tuntemuksia ja hammaskiviä putsatessa huomasi selvästi, että oikealla puolella hammaskiveä oli jonkin verran enemmän kuin vasemmalla. Nyt pitäisi varata uutta aikaa hampaan huollolle, koska poistattaa en sitä halua.

Rose on kaiken iltaa tarvinnut rutkasti vierihoitoa ja nukahtaa miltei heti kun käy johonkin pötkölleen. Voi tuota, mutta huomenna pitäisi olla jo koiruuden pirteämpi niin pääsee Rosekin mukaan metsälenkille.

Kissahaaste

Jälleen kerran sain Facebookissa hasteen ja ylättäen toteutan sen blogin puolella. Haasteen sain Katilta ja tarkoitus on kertoa viidestä kissasta. Tässä siis minun viisi kissaa, jotka tavalla tai toisella ovat jättäneet tassunjälkensä minuun.

1. kissa, Iitu

Iitu oli ihka ensimmäinen oma kissani jonka sain ollessani 10 vuotta vanha. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja eniten Iitua kutsuttiin Iipaksi. Iippa oli ihan tavallinen maatiaiskissa, vaikka upean ulkonäkönsä puolesta olisi voinut luulla jotain muuta.

Maalla kun asuttiin niin talosta aina silloin tällöin vain "hävisi" kissoja (pedot vei, ajoneuvojen alle jäämisiä jne..). Iippakin hävisi ja itkin todella paljon. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja uskoa, että kissani olisi kuollut vaan kävelin pitkin metsiä ja etsin kissaani. Lopulta päädyin venerantaan ja aikani kissiteltyä jostain kuului mau'untaa. Etsin äänen aiheuttajan ja löysin kissani katiskasta! Voi sitä riemua, kun sain kissani katiskasta ulos ja mentiin yhtä matkaan kotiin. Välillä kissa käveli ja välillä pyrki sylikyytiin. Itkin onnesta kävelymatkan kotiin murmeli sylissäni.

Talvisin tämä suloisuus myös tuli ikkunani taakse maukumaan ja pyytämään sisälle. Ja minähän aina avasin ikkunan ja otin kissani sisälle, vaikka vannotettiin että kissat nukkuvat ulkona. Kapinallinen lapsi kun olin, mutta se ei haitannut yhtään kun sai nukahtaa kylminä pakkasöinä Iippa kainalossa kehräten.

Iipan matka päättyi kesällä 2008 rippileirini aikana. Leirille kun lähdin, halasin kissaani kovasti ja sanoin: "Menen nyt, mutta palaan luoksesi viikon kuluttua". Suru oli suuri, kun kotiin palatessa sain kuulla Iipan kohtalosta..

Iippa on ehdottomasti elämäni kissa. Kyyneleet nousee yhä edelleen väkisinkin silmiin miettiessäni tätä hurmaavaa neitosta. Ensimmäinen tatuointini on myös omistettu juurikin tälle kissalle.

2. kissa, Apila

Iipan jättäessä paljon ihania muistoja ja suuren surun jälkeensä, halusi äitini tuoda piristystä taloomme ja käytiin hakemassa kerralla kolme kissanpentua; Apila, Nipa ja Musti. Näistä kolmesta Musti ja Nipa ovat jo poistuneet luotamme, mutta Apila on yhä Näpillä talon kollina.

Kun mentiin katsomaan pentuja, olivat pienet kehrääjät ulkona. Olimme Apilan kanssa vähän sivummalla ja pieni vain oleili siinä lähelläni. Sitten kollinpoikanen tuli istumaan eteeni, katsoo maahan ja katsoo minuun. Toistaa tämän pari kertaa, kunnes selvitän, mitä tämä pieni mies oikein katselee ja siinähän oli neliapila! Siitä hetkestä tiesin, että tuon pienen kollin nimi olisi Apila.

Apilan ollessa alle vuoden vanha, oli kissa saanut jostain syötyä oletettavasti rotanmyrkkyä. Olihan se melkoisen pelottavaa seurattavaa kun kolli vain tiputteli veristä pissaa sekä oksensi verta. Olin aivan kauhuissani ja peloissani, että menetänkö heti Apilankin. Onneksi en menettänyt vaan kissa saatiin eläinlääkäreiden avulla elävien kirjoihin. Muutoin Apila on ollut sangen terve ja viettänyt mukavaa maalaiskollin elämää.

Haaveilen, että voisin joskus tuoda Apilan kaupunkiin, mutta luulempa että kehrääjä olisi toista mieltä asiasta, eikä sopeutuisi elämään pelkästään sisäkissana kun on saanut kohta jo seitsemän vuotta olla ulkona.

3. ja 4. kissa, Lumo ja Jane

Opiskelujen perässä kun oli muutettava kaupunkiin ja asuttiin mieheni kanssa aivan kahdestaan, oli minulle toisaalta melko vaikeaa. Aina kun olen elänyt eläinten kanssa, niin kyllähän se piti jokunen karvaturri sitten hankkia helpottamaan oloa. Ajattelin auttavani paikallista löytöeläinkotia ja tarjota kahdelle aralle kissanpennulle sijaiskotia, mutta hupsista, eivätpä ole nuo kaksi runttia vieläkään lähteneet minnekään luotani.

Molemmilla tytöillä on omat vaivansa. Lumolla on nivelrikkoa oikeassa lonkassa ja polvessa ja Janen mystinen ontuminen on "parantunut" kortisonilla.

5. kissa, Ezio

Tästä hurmurista ei ole ollut vielä mitään puhetta julkisesti, vaikka kolli on asustellut luonamme jo syyskuusta lähtien. Pieni kissanpentu tuotiin lopetettavaksi klinikalle ripulin takia. Pentu oli sangen pirteä ja reipas ja näin päädyttiin eläinlääkärin ja omistajan kesken etsimään Nöpölle uusi koti. Kuntoutumisen ajaksi Nöpö tuli minun luokseni ja hups, niin tuo katinrutale vain vieläkin on täällä, eikä se kyllä taida olla lähtemässä vielä pitkään aikaan.

Olihan kissa aika pahasti ripulilla, kun kakkaa vaan valui pyllystä ja pentu ei selvästi edes tajunnut tilannetta. Tukihoidolla pieni saatiin paremmaksi, mutta herkkä vatsainen kolli tuo silti on ja ruokinnan kanssa saakin olla melko tarkkana.

Terveystuloksia

Keskiviikkona sai taas aamulla jännittää, kun tutkittiin virallisesti Rosen terveyttä. Mikkekin oli tarkoitus siinä samalla tutkia, mutta matkaan tuli turhan monta mutkaa js poitsu tutkitaan sitten myöhemmin.

Ensin kuunneltiin Ärriäisen sydän ja kaikki kuulosti hyvältä, ihan niinkuin aikasemmillakin kerroilla kun on sydän kuunneltu. Sitten tutkittiin polvet ja eläinlääkäri ei saanut lumpioita pois paikoiltaan vaikka kuinka yritti. Polvet ovat siis 0/0.

Sitten koiruudelle unta ja röntgenin puolelle. Aloitettiin kyynärkuvilla. Omaan silmään nivelpinnat näyttivät suht leveiltä, mutta vertailun vuoksi katsoin muitakin kuvia ja ihan samoilta nekin näyttivät.

Sitten jännitettiin ja aloitettiin lonkkakuvien otto. Pikaisella vilauksella lonkat näyttivät ihan hyviltä, mutta tarkemmin kun kävin katsomaan ei ne sitten näyttäneetkään niin hyviltä.

Oma arvioni oli lonkkien osalta parhaimmillaan B/C, mutta yllätys oli suuri kun sain Kennelliitolta vastauksen: lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Pessimisti ei pety!

Ontuva kissa

Pari viikkoa olen seurannut Janen ontumista ja pyrkinyt pitämään kissaa levossa, mutta ei ontuminen ottanut loppuakseen. Niinpä käytiin tänään klinikalla.

Eläinlääkäri tietty ensin kopeloi kissan kauttaaltaan läpi, sitten paineli etutassuja mutta ei löytynyt mitään kohtaan, jota kissa olisi aristanut. Jane myös käveli toimenpidehuoneen lattialla eikä siinäkään havaittu mitään ontumista. Kattini siis parani kun päästiin eläinlääkäriin.

Halusin kuitenkin otattaa röntgenkuvat kaiken varalta, koska olihan Lumolla todettu nivelrikkoa polvessa. Sain myös samalla hyvää harjoitusta kuvien ottoon.

Ei löytynyt röntgenkuvistakaan mitään. Nyt vain seurailen, miten jatkossa. Ontuuko Jane vai eikö onnu?

MaalaisTollo kaupungissa

Päätettiin maanantaina Arin kanssa, että käydään hakemassa Jossu kaupunkiin kun oli Näpin kolmikko joutunut mummolaan hoitoon. Helpotettiin mummon koiranvahtimisia yhden koiran verran, toki olisin voinut ottaa Miken ja Maxinkin kaupunkiin, mutta syystä Rosen juoksu saivat uroot pysytellä maalla.

Oli Iriksen ja Rosen ilme näkemisen arvoinen, kun kotiin tullessa mukanamme olikin Jossu. Tapansa mukaan Iris hieman pörhenteli, mutta lopetti heti kun kiellettiin. Sitten tajusi vanhin nartuista, että "Jes! Täähän on tää kaveri ja meillä tulee olemaan niiiiin hauskaa!". Ja tytöillä oli hauskaa.

Eilen oli tarkoitus, että Jossu oltaisiin jo palautettu mallee, mutta ääääh, ei me nyt vielä pientä maalaistolloa voitu palauttaa. Käytiinkin illemmasta moikkaamassa Hermannia ja Otsoa kera Iriksen ja Jossun. Otsolta pääsi hätäpissa ja -kakka kun hirmuinen akkalauma vaan tulla tupsahti heille. Alkujännityksien jälkeen nelikko ryhtyi leikkimään ja mukavan rauhalliset leikit olikin.

Tänään äiti tulikin sitten jo aamupäivästä hakemaan Jossun pois Miken kanssa, nyyh.. Niin mielelläni olisin pitänyt Jossua vähän pitempään kaupungissa. Ennen maalaistollon luovutusta kuitenkin kävin rokotuttamassa neitosen ja osasipa olla hienosti vieraassa paikassa.

Ei Jossu loppupeleissä niin hirmuinen maalaisTollo olekaan isolla T:llä. Vähän kuitenkin, silleen sopivasti.

Lumo neulatyynynä

Vajaa pari viikkoa kulunut Lumon löydöksistä ja tänään pääsi kissa kokeilemaan neulatyynynä olemista, eli akupunktiota. Kehrääjä on nyt saanut aamuisin ja iltaisin yhden Seraquin-täydennysrehukapselin sekä viikon välein Cartrophen-pistoksen.

Lumo sai tänään neula- ja laserakupunktiota. Akupunktiota antanut eläinlääkäri aloitti laserilla korvasta, josta voi nopeasti käydä pieneltä alueelta koko potilaan kehon lävitse. Siitä jatkettiin pään ja selkärangan alueille ja vasta sitten kehon akupunktiopisteisiin. Pulssikontrollilla etsittiin kaikista voimakkaimmin reagoivat akupunktiopisteet ja niihin laitettiin neuloja. Lumolla kaikista voimakkaimmin reagoi oikea lonkka ja polvi sekä vasen kyynärpää.

Mirri osasi olla melko nätisti hoidettavana, mitä nyt välillä hieman rimpuili ja jos oikein sattui niin puri sormeani. Tuo pureminen oli kyllä siitä hassua, että ei ollut sellaista pakoon pääsemis-puremista vaan enemminkin kivun leivitys-puremista. Eläinlääkäriä ei kissa onneksi purrut, mutta kynttä kyllä esitteli. Onneksi ei näyttänyt jääneen erityisen pahoja taisteluarpia hoitavalle lääkärille!

Nyt seuraillaan, miten tämän päiväinen akupunktio kissaan tehoaa ja mahdollisesti sitten kultaimplanttihoitoa. Eläinlääkärin suositus oli ainakin kultaimplantit kun röntgenkuvat näki.

Nivelrikkoa ja irtopaloja

Tänään vihdoin ja viimein sain tutkitettua Lumon. Neiti on lähes koko ikänsä istunut ja mannut hassusti ja välillä juossutkin toispuoleisesti. Ensimmäiset ontumiset kun havaitsin, tuli varmemmaksi ajatus, että jotain on huonosti kissani nivelissä.

Alkujaan vein Lumon eläinlääkääriin, koska halusin löytää syyn turkin sameudelle. Veriarvot olivat kaikki ok, mutta röntgenkuvat eivät kertoneet mitään maailman parhaita uutisia. Tiedossahan se takaraivossa oli, että kissassa on jotain vialla, en vain osannut kuvitella mitä ja kuinka paljon.

Röntgenkuvissa havaittiin oikeassa polvessa olevan irtopaloja sekä nivelrikkomuutoksia. Oikeanpuoleinen lonkkanivelkään ei aivan priimasti ole lonkkamaljassa. Vasen puoli takaraajoista kuitenkin näytti olevan kunnossa.

Nivelrikko on yleisin niveltulehdusmuoto, joka johtuu kulumisen aiheuttamasta nivelten ruston rappeutumisesta. Joissakin tapauksissa se voi alkaa vammautumisen tai leikkauksen seurauksena. Nivelet jäykistyvät ja kipeytyvät sekä liikkuvuus heikkenee vähitellen. Nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta eläimen oloa voidaan helpottaa erilaisin hoitomenetelmin.

Lumolle aloitin nyt Seraquin -täydennysrehut, joita syötän noin kuukauden ajan ja sitten siirrytään nivelkipuja hillitsevään ruokaan. Lumo saa Cartrophen-pistossarjan ja kokeilen myös akupunktiota ja jos kissa hoitoon vastaa, harkitsen kultaimplantteja.

Anaalirauhastulehdus

Iris pääsi jälleen kerran käymään klinikalla, vaivana anaalirauhaset. Neidin takapuoli punoitti ja aina tarpeiden jälkeen veti takamusta. Ei se muu auttanut kun tänään saada koiruus klinikalle. Mutta eiköhän tästäkin vaivasta parannuta antibiootein ja ylisuurella kaulurilla.

Nimipäiväsankari silmät suurina

Tänään on Iriksen nimipäivä ja sattuipa sopivasti, että tänään myös oli viralliset silmätutkimukset Lappeenrannan Animagissa. Hintaa tutkimukselle tuli 65 €. Olin varautunut huomattavasti korkeampaan hintaan, mutta sain kokea positiivisen yllätyksen tutkimuksen hinnasta!

Iriksen silmät todettiin terveiksi, jes! Nyt vain odotellaan Kennelliiton lausuntoja kyynär- ja lonkkakuvista.

Taju kankaalla

Tätä on odotettu jo jonkin aikaa jännityksellä ja tänään oli sitten sen aikan: Iriksen virallisten pevisatutkimusten teko! Samalla reissulla Rose sai tehosterokotuksen ja rabies-rokote käydään ottamassa 2 - 3 viikon päästä.

Päivä aloitettiin molempien koirien pesulla, olivathan neidit olleet eilen herkkuillallisella lampaan-/hevonp*skan ääressä. Ennen töihin menoa koirat vietiin isälleni hoitoon ja työpäivän päätteeksi saapui koiruudet klinikalle.

Ensin kuunneltiin Iriksen sydän, kaikki hyvin, jes! Sitten tutkittiin polvet ja ne oli 0/0, jes! Sitten Iris unille ja Roselle rokotetta niskaan. Ensin otettiin Iriksen selästä epävirallinen kuva, ihan vain omaksi ilokseni halusin kuvan otattaa. Näytti olevan ihan ok, muutamaa nikamaa ell. ihmetteli mutta antoi olla.

Sitten siirryttiin virallisiin kuviin. Ensin kyynärät ja näytti olevan ihan ok. Viimeiseksi otettiin lonkkakuvat ja niitä olen jännittänyt ihan hirmuisen paljon. Täydellisiltä ne eivät näyttäneet, mutta ei ne aivan huonotkaan olleet. Jos olisivat olleet olisin aloittanu Irikselle akupunktio hoidon ja sitten laitattanut kultapalat.

Urakka ohi. Torstaina mennään toisaalle tekemään viralliset silmätutkimukset. Nyt vain odotellaan Kennelliiton lausuntoja kuvista.