28.12.2012

Íriksen ensimmäinen päivä kotona

Ensimmäinen päivä koiranomistajuutta takana, loppuelämä edessä.

Vauhtia riittää
Ensimmäinen yö meni Íriksen osalta hyvin. Olen herkkäuninen, joten pienikin rasahdus ja heti piti tarkistaa koko kämppä. Kissat riehui enimmäkseen yöllä, Íris nukkui. Välillä heräili ja haukahti jos kylkeä käänsi, mutta muuten oli hiljaista. Íris tosiaan nukkuu kanssamme makuuhuoneessa, kissat ovat tuvan puolella.

Aamutoimeni olivat ainakin vielä tänä aamuna liian hitaat; muutamat pissit piti siivota ja osasi neiti tähdätä sille ainokaiselle kynnysmatolle, joka lattialle oltiin jätetty. Käytiin ulkona pissillä ja hyvin Íris tajuaa, mikä idea ulosmenossa on. Aamupissin jälkeen sisälle syömään - kuppi tyhjeni hetkessä - ja leikkimistä heti sen päälle. Taas pissille ja sitten kello oli jo niinkin paljon, että Íris sai käydä isännän herättämässä annoksella koirapusuja.

"Tältä näytän pystyillä korvilla!"
Päivän kohokohtana taisi olla uuden koirakaverin tapaaminen; belgianpaimenkoira Rölli. Leikkimiset meni vallan mainiosti. Tosin, Íris kun oikein innostuu matkimaan kengurua, ei Rölli sellaisesta käytöksestä juurikaan välittänyt. Vähän piti äristä pienemmälle, mutta muuten ei ihmeitä. Ylpeä olen koirastani ja tämän päivän leikkituokiosta toisen koiran kanssa.


Kotona on ollut hieman hankaluuksia päivänokosien kanssa; aina kun Íris nukahtaa, pöllähtää jostain kissa ja alkaa sähisemään herättäen koiran. Kissat alkaa hiljalleen tottumaan koiraan. Pahoja sähinöitä ja kynsiä ei ole näkynyt aamun jälkeen.


Kaikenkaikkiaan ihan mukava päivä takana. Ehkä hieman rankka pienelle pennulle, mutta kyllä meille vielä arki ja sen rytmit löytyy.

27.12.2012

Kotiutuminen

Vihdoin ja viimein on odotus palkittu ja kotona on oma koira! Pitkähkön hakureissun ja muutaman mutkan kautta, päästiin kuin päästiinkin kotiin tutustumaan aivan uuteen ympäristöön.


Kasvattajalta sain ohjeita koiran koulutukseen ja opeteltiin myös leikkaamaan kynsiä. Íris sai kasvattajallaan ruokaa, hetken siinä leikittiin ja ulkonakin riehuttiin. Kotimatka oli siis rauhallinen. Alussa oli pientä itkemistä ja valittamista, mutta kyllä se hetken kuluttua rauhottui.


Ensimmäinen pysäkki oli Pukaron Paroni, pissitauko, ja hienosti neiti pissit teki. Matka jatkui ja seuraava pysäkki oli anoppila. Auton vaihto, syötiin ja oltiin hetki siinä tutustumassa. Siitä vielä nopea piipahdus kaveria moikkaamassa ja vihdoin ja viimein suunnattiin kotiin.

Oli aika hurjaa, kun vastassa olikin kolme sähisevää kissaa. Íris ei oikein tuntunut ymmärtävän kissoja, vaikka nenilleen neiti jo muutamaan otteeseen sai tassusta, kynnet oli kissoilla visusti piilossa.


Neidin kanssa ollaan tutustuttu uuteen kotiin ja siellä oleviin eläimiin. Matelijoihin tosin ei olla tutustuttu ja eiköhän liskot ja käärmeet ihan mielellään pysyttele terraarion sisäpuolella. Ruoka hävisi kupista hetkessä ja suunta oli ulos heti syönnin jälkeen. Hienosti Íris pissit ja kakat tekee ulos, vaikka olen jo yhdet pissat siivonnut sisältä.

Vinkkejä uudisasukkaan kanssa - 8 - 12 viikkoa

Aiemmassa blogitekstissäni mainitsin kirjoittavani muistiinpanoja Koiran seitsemän ikää -kirjasta ja tässä olisi taas uusia muistiinpanoja. Niin kovasti innostuin kirjoittamaan, että käsi on nyt jälkeenpäin hellänä.

Leikkiminen
Osa leluista on aina koiran saatavilla; toisia säilytetään lelulaatikossa ja niistä sinä johtajana päätät, milloin ne otetaan esiin ja pannaan pois.

Kielletyt alueet
Jokaisen perheenjäsenen tulisi tietää, mitkä alueet talossa ovat koiralta kiellettyjä. Sillä tavalla jokainen voi omalta osaltaan vahvistaa sääntöä. Paras tapa estää koiraa eksymästä niille alueille on tietenkin ovien sulkeminen. Mutta jos pentu löytää tiensä jotenkin näihin huoneisiin, poista se sieltä vähin äänin ja nopeasti ilman sen kummempia seremonioita.
Huonekaluille kiipeämisessä ei ole mitään väärää, mutta koira saa tulla ihmisten seuraan vain kutsusta. Sen ei pitäisi saada päättää nousemisestaan tuolille tai sohvalle itse. Jos se hyppää sohvalle ilman kutsua, poista se sieltä vähin äänin ilman seremonioita. Sen jälkeen voit kutsua sen sohvalle.

Tarpeidentekopaikka
  • Koiran tulisi päästä tarpeidentekopaikalle mahdollisimman helposti. Jos paikka sijaitsee ulkona eikä koira pääse sinne omin päin, sinun pitää tarkkailla milloin koiralla on tarve päästä ulos. Esimerkiksi aamulla ensimmäiseksi koira viedään aina ulos.
  • Valitse paikka, joka on mahdollisimman kaukana nukkuma-alueelta. Tässä asiassa koira on samanlainen kuin ihminen; kuka haluaisi nukkua wc-pytyn vieressä?
  • Jos paikka on sisällä, muista puhdistaa se säännöllisesti.
Jos koira uuteen kotiin saapuessaan ei vielä ole sisäsiisti, asiaan pitää käydä käsiksi heti. Kun olette saapuneet koiran kanssa kotiin, vie se samantien tarpeidentekopaikalle. Viivy koiran seurassa, kunnes se tekee tarpeensa ja kehu sitä tarkoitukseen valitsemallasi sanalla. Kärpäsestä ei saa tehdä härkästä; jos koiralla sattuu vahinko, korjaat sen vain pois etkä sano mitään. Jos se toisaalta onnistuu asioimaan ulos, kiitä sitä vuolaasti ja palkitse se.
Kodinvaihtostressi saattaa aiheuttaa koiranpennulle ripulin. Ripuli voi aiheuttaa pennulle nestehukan ja viedä sen nopeasti huonoon kuntoon. Jos tila jatkuu yli vuorokauden tai muuttuu vakavammaksi, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin!
 Ruokavalio
On tärkeää, että omistajat pyrkivät pitämään koiran ruokavalion samana kuin se oli edellisessä kodissa siihen asti, että koira on jonkin verran sopeutunut. Jos päätät vaihtaa koiran ruokavalion toiseksi, ryhdy toimeen vasta kun koira tuntee olonsa mukavaksi uudessa kodissa. Sittenkin ruoka pitää vaihtaa vähitellen toiseksi.

Koiraseuraa
 Jos kotona on jo koiraseuraa, voi olla, että pentu sopeutuu paljon nopeammin. Uusi koira pitää joka tapauksessa esitellä laumalle huolellisesti. Kahdeksanviikkoisen esittely käy suhteellisen helposti, mutta jos perheeseen tuodaan yhdeksänkuinen pentu, niin tilanne on sama kuin esittelisi koirayhdyskunnalle kaksitoistavuotiaan hyperaktiivisen lapsen. Muitakin asioita on hyvä ottaa huomioon, esimerkiksi rotujen erilaisuus. On hyvä esitellä uusi koira laumalleen mahdollisimman pian. Ihannetapauksessa omistaja voi ottaa omat koirat mukaan kasvattajalle. Alue on reviirimielessä neutraali, uusi tulokas tuttujen ihmisten seurassa ja jos koirien välillä on keskinäistä hankausta, tuleva omistaja voi harkita koiran ottoa vielä kerran. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, omistajan pitäisi varautua pitämään koiria jonkin aikaa erillään. Ristiriitojen mahdollisuus on aina olemassa, joten omistajan tulisi olla koko ajan varpaillaan. Molemmille koirille kannattaa järjestää omat erilliset alueensa ensimmäisten päivien ajaksi. Ateria-aikoina kannattaa noudattaa varovaisuutta yhteydenottojen varalta.

Ääniin totuttaminen
  • Kun olet aikeissa ryhtyä imuroimaan, vie pentu keittiöön pentuportin taakse mieluiten sellaisen ihmisen seuraan, jonka se tuntee ja johon se luottaa.
  • Aloita imurointi huoneesta, joka on kauimpana keittiöstä.
  • Jos koira reagoi imurin ääneen, keittiössä olevan ihmisen pitäisi houkutella koira luokseen ja pidellä sitä. Hänen ei pitäisi hukuttaa koiraa hellyyksiin, ei silitellä tai puhella. Hän vain pitelee koiraa rauhoittavasti, hyvin tyynesti, mikä osoittaa koiralle, ettei sillä ole pelättävää.
  • Kun ensimmäinen huone on valmis, sammuta imuri.
  • Käynnistä imuri taas ja toimi samalla tavalla. Jos koira reagoi, käyttäytykää taas rohkaisevasti.
  • Jatka tähän malliin, kunnes voit jo imuroida samassa huoneessa, missä koira on.
Neljä kysymystä, joihin omistajan pitää vastata:
  • Kun lauma kohtaa eron jälkeen: kuka on nyt pomo?
  • Kun laumaa uhkaa jokin vaara: kuka suojelee meitä nyt?
  • Kun lauma lähtee metsästämään: kuka johtaa meitä nyt?
  • Kun lauma syö: kuka syö ensin?
Luoksetulo
  • Ajoita ensimmäinen harjoitus hetkeen, jolloin pentu on juuri syönyt.
  • Valmistaudu harjoitukseen varaamalla käsille makupaljoa, esimerkiksi kuivattua lihaa tai juustoa, joita käytät palkkana.
  • Kun se vilkaisee sinua tyypillisellä "Minuako tarkoitit?" -ilmeellä, kyykisty tai polvistu, ojenna kätesi, jossa kiitospala on näkyvillä ja pyydä koiraa luoksesi sanomalla "tule" lämpimällä, kutsuvalla äänellä.
  • Jos koira ei liikahda, ojenna kätesi pitemmälle niin, että makupala näkyisi paremmin - ja tuoksuisi vielä selvemmin.
  • Kun koira tulee luoksesi, palkitse se ja kehu hillitysti. Älä ole liian ylenpalttinen; tee sille selväksi, että se teki oikein.
  • Silitä tai pörrötä koiran niska-aluetta osoittaaksesi johtajuutta.
  • Jos koira ryntää tai hyppää tai vaihtoehtoisesti kierähtää selälleen odottaen rapsutusta, nouse ja poistu välittömästi.
  • Tee samoin, jos koira ei reagoi kutsuun muutaman minuutin kuluttua. Yritä uudelleen muutaman tunnin päästä.
  • Jos koira ei tule, lähde pois ja palaa normaaliin päiväohjelmaasi. Kokeile uudestaan muutaman tunnin päästä. Pysy kärsivällisenä. Koira reagoi lopulta ja kun se tekee niin, olet valanut tärkeän peruskiven.
Istuminen
  • Ota makupala ja näytä sitä koiralle. Vie makupala lähemmäs koiraa ja sitten sen pään yli.
  • Kun teet niin, sano "istu" ystävällisellä ja lämpimällä äänellä, jossa ei ole mitään uhkaavaa.
  • Koiran pitäisi seurata makupalaa katseellaan ja kun se tekee niin, se taivuttaa luonnostaan ja refleksiomaisesti niskaansa taaksepäin niin, että sen koko runko laskee alaspäin ja se istahtaa lopulta.
  • Heti kun sen takamus koskettaa maata, palkitse se vuolailla kehuilla, silitä sitä ja anna sille kiitospala.
  • Koirat eivät ole ajatustenlukijoita, joten jos tämä ei onnistu ensimmäisellä kerralla, kokeile uudestaan ja uudestaan tarpeen vaatiessa. Pysy rauhallisena ja kärsivällisenä.
  • Jos koira mielluumin peruuttaa kuin laskeutuu alemmas kuljettaessasi makupalaa sen yli, vaihda paikkaa niin, että koiran selkä on on jotain kiinteää vasten, esim. seinää. Silloin se ei pysty peruuttamaan.
  • Jos se yhä kieltäytyy antamasta periksi, aseta kätesi erittäin kevyesti sen taakse niin, että juuri ja juuri kosketat sen takamusta. Kuljeta sitten makupalaa taas sen pään yli ja pidä kättäsi jarruna niin kuin tukisit vauvaa selästä, ennen kuin tämä on oppinut istumaan.
  • Kun olet saanut koiran istumaan, toista harjoitusta kerran tai kaksi.
  • Koira yhdistää nyt nämä kolme osatekijää - sanan "istu", takamuksen maahan laskemisen ja ruokapalkkion - pysyvästi ja positiivisesti toisiinsa.
Älä anna koiran hallita hallitsijaa!
On syytä korostaa, että alkuaikoina sinun kannattaa käyttää perusohjauskeinoja säästeliäästi. Sinun ei todellakaan pidä pyytää koiraa istumaan joka kerta, kun se tulee luoksesi. Syy siihen on yksinkertainen: koirat ovat melkoisia manipuloijia ja saattavat käyttää sitä tosiseikkaa, että ovat tajunneet ohjauskeinojen periaatteet. On aivan mahdollista, että koirasi alkaa tästä lähtien säännöllisesti ja oma-alotteisesti asettua jalkojesi juureen istumaan. On ratkaisevan tärkeää, ettet reagoi siihen. Muista: ohjauskeinojen tärkeimpänä tarkoituksena on korostaa sinun johtaja-asemaasi. Jos koira saa päättää, milloin se istuu - ja saa siitä ruokaa palkaksi - olet luovuttanut sille oman asemasi. Annat koiran hallita sinua, jonka piti olla hallitsija. Ole siis tarkkana.

Ruoka järjestyksen säilyttäjänä
  • Ruoka ei ilmaannu tyhjästä, se pitää ansaita.
  • Henkilö, joka ruokaa tarjoaa, on koiran kaipaama holhooja.
  • Aterioidessa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.
Sääntöjä pentua ruokkiessa
  • Älä anna koiran syödä aterioiden välissä!
  • Älä noudata säännöllisiä ruoka-aikoja!
  • Älä anna koiran kiihtyä liikaa!
  • Älä anna koiran poistua ruokakupilta!
Hampaidenvaihtumisongelmat: pureskelu
Koiranpennun maitohampaat alkavat korvautumaan vähitellen aikuisten pysyvillä hampailla. Muutaman luun lisääminen koiran ruokavalioon tekee hyvää. Leikkihetken yhteydessä on erinomainen tilaisuus katkaista pahat pureskelutavat niiden ollessa vielä nupullaan. Jos koira tekee jotain, joka ei ole toivottua; puree vaikkapa huonekalua, ota lelulaatikko esille ja kiinnitä sen huomio muualle heittämällä sille hyvä, pureskeltava lelu. Viestit taas vahvasti määräämällä koiran leikkiä. Anna koiran nakertaa lelua tarpeeksi kauan, jotta sen hampaat saavat kunnolla töitä. Kun koiran kiinnostus alkaa laskea, ota lelu itsellesi. Pidä huolta, ettette ryhdy mihinkään köydenvetoon. Jos koira asettuu, kutsu se luoksesi ja palkitse se ruoalla. Jos koira alkaa pureskella esineitä taas, et antanut sille riittävästi aikaa lelun kanssa, joten anna sille uudestaan purulelu.

Itsenäisyyden opettelu
  • Järjestä niin, että jätät koiran yksin lyhyeksi ajaksi sen jälkeen, kun olet ensin syöttänyt sen, käyttänyt ulkona ja sitten leikkinyt sen kanssa vähän aikaan.
  • Kun olet päättänyt leikkihetken, poistu huoneesta ja varmista, ettei koira pysty seuraamaan sinua. Pysy sitten poissa kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Jää aluksi taloon ja tee sinä aikan taloustöitä, käy vaikka suihkussa tai leikkaa nurmikko.
  • Jätä radio päälle hiljaiselle, ettei huoneeseen jäisi täydellinen hiljaisuus poistuttuasi.
  • Koira on todennäköisesti valmis nukahtamaan.
  • Kun palaat, koira on luultavasti erittäin iloinen nähdessään sinut, mutta älä välitä siitä äläkä tee paluustasi numeroa. Älä kiinnitä koiraan mitään huomiota noin viiteen minuuttiin tai ennen kuin se on asettunut aloilleen. Varo ottamasta katsekontaktia siihen tänä aikana.
  • Ajan tultua täyteen, leiki koiran kanssa reilut kymmenen minuuttia, pidä sitä hyvänä ja touhua sen kanssa.
  • Toista tämä harjoitus säännöllisesti ja pidennä vähitellen aikaa, jona olet erossa koirastasi.
Suhtautuminen toisiin eläimiin
Jos koiralla on vaikeuksia kotiutua taloon, jossa on jo toinen eläin, esim kissa, sillä tulisi olla aina talutin ollessa kissan kanssa samassa tilassa. Jos koira liikahtaa yhtään toista eläintä kohti, taluttimella sitä pystyy jarruttamaan. Tärkeintä on kuitenkin, ettei tilannetta dramatisoida; ei saa huutaa eikä sättiä! Koira jätetään ainoastaan huomiotta. Hetken päästä sen kiihko laantuu.

24.12.2012

Joulun viettoa

Niin on joulu vain jo monessa taloudessa alkanut, porukalla syöty, saunottu ja lahjat vaihdettu. Ainakin meidän osalta.

Käytiin ensimmäisenä anoppilassa joulupuurolla ja siitä suunnattiin Näpille. Ennen kotiutumista takaisin Lappeenrantaan, pitihän apillekin käydä joulut toivottamassa. Tälläisen paikasta A paikkaan B reissaamisen takia kissat joutuivat viettämään suurimman osan päivästään kotona kolmistaan. Hyvin oli mennyt, eli mitään ei tarvinnut siivota, jes! Ikävä kissoilla kyllä on ollut kun jaloissa pyörivät sen minkä kerkesivät.

Syötiin ja saunottiin Näpillä ja lahjojakin vaihdettiin. Talon uudet asukitkin pääsivät joulun makuun.

Kessi naama kermassa
Lumikki lahjanarua repimässä
Kotiin saavuttua oli omien kissojen vuoro päästä joulun makuun. Tein mirreille Tiikerin perunapäivä -aterian, reseptin otin Jos kissani osaisi kokata -kirjasta, mutta hieman tuota ohjetta muuntelin.

Jane auttoi aterian valitsemisessa

Tiikerin perunapäivä

1 keskikokoinen peruna
1 rkl voita
400 g naudan jauhelihaa
2 tl kissanminttua

 Kypsennä naudan jauhelihaa voissa. Sekoita keitetty peruna, kissanmintut ja jauhelihat keskenään mössöksi. Tarjoile haaleana.

Tiikerin perunapäivä
Lumo ja Jane ateriaa odottamassa
Kaikki kolme syömässä
Lumo on hieno neiti ja syö ateriansa tassusta

Jouluja kaikille!


Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti toivoo eläintarhan väki!

22.12.2012

Kuvapläjäys vuodelta 2011

Iisakki 8.5.2011
Pimu 8.5.2011
Minä ja Toivo 20.5.2011
Toivo 20.5.2011
Poju 1.7.2011
Vehanen 17.7.2011
Teri 22.7.2011
Poju 7.8.2011
Teri 7.8.2011
Teri 8.8.2011
Täplä 9.8.2011
Otto 27.8.2011
Aatu 27.8.2011
Bosse 27.8.2011
Minä ja Aatu 27.8.2011
Teri 4.9.2011
Apila 24.9.2011
Otto 24.9.2011
Rodi 30.9.2011
Dana 5.10.2011
Dana ja minä 5.10.2011
Rodi 5.10.2011
Dana ja Rodi 5.10.2011
Lumo 27.10.2011
Lumo ja Jane 27.10.2011
Lumo 2.11.2011
Lumo 3.11.2011
Jane 3.11.2011
Lumo 4.11.2011
Lumo 6.12.2011
Jane 6.12.2011
Lumo 24.12.2011