Vuodenvaihteen jälkeen en ole kerennyt maalla pyörähtämään ja tänä viikonloppuna siihen tehtiin muutos. Eilen pakattiin tavarat ja suunnattiin Luumäen puolelle. Ensin käytiin moikkaamassa Jasua ja näyttämässä, millaisen kakaran se oikein laittoi alulle elokuussa. Hauskaa oli nelikolla ja tunti meillä vierähti ennen kuin suunnattiin Näpille.
Mikke ja Jossu oli metsurihommissa, joten suuntasin pelkästään kaupunkilaiskoirien kanssa mettälenkille. Lenkkeilyn jälkeen haettin maalaiskoiruudet lauman jatkoksi ja siinähän se iltapäivä ja ilta meni koirien toilailuja seuratessa.
Tänään käytiin jäällä rallattelemassa ja Freydiksellä oli ihmettelemistä kun äitini pilkki hetken aikaa.
Viikonlopun jäljiltä on niin koirat kuin omistajatkin varsin väsyneitä ja uni varmasti maittaa tulevana yönä.
Hirmuisesti ei kyllä ole tullut kirjoiteltua loppuvuodesta tänne. Siihen on kyllä varsin pätevät syyt, kun työpaikka on vaihtunut, ensimmäiset Rosiri's-pennut saatettu maailmaan ja aloitettu opiskelut koirahierojaksi.
Sijaisuuteni päättyi Evidensia klinikalla ja oli todella suuri sattuma, että juuri sopimukseni päättymisen jälkeiselle ajankohdalle haettiin eläinklinikka Loimeen hoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. Hakemus kannatti laittaa, koska sieltä irtosi työpaikka tälle hoitsulle! Hauska sattuma on myös se, että tuolla työpaikalla tehdään lampolakäyntejä ja kun olin jo omien lampaiden hankintaa hieman pohtinut. Kesti hetki, että sopeuduin uuteen työpaikkaan ja menihän siinä jokunen tovi, kun töihin lähteminen aiheutti pientä ahdistusta. Nyt voin kuitenkin jo sanoa kotiutuneeni hyvin uuteen paikkaan ja viihtyväni siellä.
Hartaasti odotettu ja toivottu ensimmäinen Rosiri's-pentue näki vihdoin ja viimein päivänvalon 4.10., siinä meni aika hyvin nopeasti seuratessa pentujen kasvua ja kehitystä. Olihan se kokemuksena melkoisen väsyttävä juuri tähän ajankohtaan, mutta kuitenkin niin opettava ja palkitseva.
Syksyllä aloitin opinnot koirahierojaksi. Lähipäivät käyn Tampereella miltei joka toinen viikonloppu ja onhan tämä melkoisen rankkaa. Tuleva kevät ja kesä on tarkoitus antaa aikaa enemmän koululle ja opiskeluille. On kyllä jäänyt jonkin verran asioita sisäistämättä kaiken tämän härdellin keskellä, mutta kunhan arki tasoittuu, niin eiköhän tämä tästä.
Tavoitteita oli joitain viime vuodelle ja ei niistä kovin moni näemmä toteutunut.
Laumakokoonpano muuttui syksyllä, kun yksi pennuista jäi kotiin kasvamaan; Rosiri's Freydís Irisardóttir "Freydis". Tästä neidistä siis pitäisi jonkinlainen esittelyteksti tänne kirjoittaa. Ja Apilan ja Ezion esittelytekstitkin odottavat yhä julkaisemista.
Vuosi sitten oli Iris uudemman kerran astutettu, mutta ei jäänyt tiineksi tuolla kertaa. Pennut kuitenkin onnistuivat urosvaihdoksen myötä. Agilityä harrastimme kyllä kun töiltä ehdittiin ja tauolle sitten jäätiin heinäkuussa ja taukoiltiin vuoden loppuun asti. BH-kokeeseen oli Iris ilmoitettu, mutta oman sairastumisen myötä jäi koe sitten käymättä. Katsotaan, onnistuisiko tänä vuonna päästä kokeeseen asti. Agilityä jatkamme huomenna ja voi vitsit, miten innoissani odotankaan alkavia treenejä!
Roselle olin tavoitteeksi asettanut lisää paimennusta ja pari koiranäyttelyä ulkomaille. Paimentamassa käytiin paimennuskurssilla ja muutamia kertoja ihan muuten vain. Kyllä edistystä alkoi huomata oikein kivasti ja uskon Rosesta saavan kunnon paimenkoiran jos vain kävisimme aktiivisemmin ja säännöllisemmin treenaamassa. Missihömpötyksiä käytiin ihmettelemässä Moskovassa kesäkuussa Maailman Voittaja-näyttelyssä ja sieltä haettiin Ärriäiselle kaikkea mitä siltä reissulta nyt pystyi saamaan; Venäjän Muotovalio, Venäjän Grand Muotovalio ja Maailman Voittaja 2016. Tehtiin myös äkkilähtö Liettuaan ja sieltä saatiin Liettuan valionarvoon vaadittava serti.
Mikestä tai Jossusta ei saatu Suomen Muotovalioita viime vuonna. Mikke kävi suorittamassa luonnetestin pistein +120 laukausvarma, yhdestä sertistä on tällä hetkellä kiinni Miken valioituminen. Jossulla on sertit kasassa, mutta käyttötulos puuttuu. Kolmeen luonnetestiin oli Jossu ilmoitettu viime vuonna, mutta kaikki missattiin. Yritetään tänä vuonna saada maalaisista sitten muotovalioita. Miken ja Jossun kanssa käytiin syyskuussa Ahvenanmaalla viikonlopun mittaisella paimennusreissulla. Tollot suorittivat islanninlammaskoirien oman paimennustaipumustestin molemmat hyvillä paimennusominaisuuksilla. Ei tätä kaksikkoa voi kyllä tolloiksi enää sanoa. Pyörähdettiin myös Eckerön näyttelyssä hakemassa kokemusta misseilystä, mutta töihinhän me Ahvenanmaalle lähdettiin eikä kaunistelemaan.
Suunnitelmia on tulevallekin vuodelle. Iriksen kanssa palaillaan treenaamaan ja katsotaan tuottaako treenit minkälaisia tuloksia. Rosen kanssa treenit jatkuu omatoimisesti ja loppukesälle on tälle neidille äitisuunnitelmia. Opetetaan Freydistä myös kunnolliseksi koirakansalaiseksi jotta arki olisi myös tämän kanssa yhtä mukavaa mitä se jo on ollut pelkästään Iriksen ja Rosen kanssa.
Mikke saapui maalta kaupunkiin loppuviikosta, koska uroon piti hieman tottua elämään kanssani jälleen kun koitoksenamme oli luonnetesti. Jossu oli myös ilmoitettuna testiin, mutta tottahan toki neiti aloitti juoksunsa ja testi jäi nyt välistä.
Sen sijaan Mikke pääsi testiin ja kyllä tulos oli hyvinkin sellainen, mitä pojalta olin odottanutkin. Olisin ehkä enemmän kuitenkin odottanut sen olevan säikympi, mutta mitä sitä nyt turhia tuo maalaistollo pööpöilemään.
Vieraiden ihmisten luokse Mikke ei syöksy pää viidentenä jalkana, menee vasta kehoituksesta ja pyydettäessä tutustumaan. Vieraan kanssa ei ole myöskään soveliasta leikkiä. Minun kanssa leikki oikein kivasti, mutta heti kun tuomari tarttui leluun irrotti Mikke otteensa. Vieraskoreutta?
Kelkka oli ihan ok, tietty piti vähän kauhistella, mutta vähän riitti. Haalarilla sama ja tynnyri meni "piloille" kun tynnyrin tönäisijää ei ollut ohjeistettu kunnolla. Jatkettiin testiä pimeään huoneeseen ja Mikke löysi minut nopeasti. Penkin alta tuli jalkojen väliin ja sieltä syliin.
Yksin seinään jätettäessä ei haukussa ääni muuttunut lainkaan, huuteli vain perääni, että yksin jätit tähän seinään ja tämmönen peli ei oo muuten yhtään kivaa!
Otettiin "tynnyri" uusiksi hieman toisella tavalla, eli ketjuja kottikärreihin ja niillä aiheutettiin räminä, kun oltiin menty kärryjen ohi. Nopeasti Mikke tuli kotikärryjä katsomaan ja totemaan, että onhan noita nähty ennenkin. Laukauksiin ei jätkä tuumannut mitään, onhan noita paukkeita ennenkin kuultu.
Itseäni ei jännittäny niinkään viedä Mikkeä testiin. Liekkö johtui, siitä, että olen ollut viikonloppuna talkoilemassa ja seuraamassa testejä, sekä on kerran jo koiran kanssa käynyt nuo asiat kokemassa. Kivaa oli jokatapauksessa päästä käymään testissä ja nyt sitten kyttäänkin kuumeisesti Jossulle paikkaa luonnetestiin vielä tämän vuoden puolelle.
Toimintakyky: kohtuullisen pieni +1b, 15 p.
Terävyys: koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä +1b, 1 p
Puolustushalu: pieni +1, 1 p.
Taisteluhalu: pieni -1, -10 p.
Hermorakenne: hieman rauhaton +1a, 35 p.
Temperamentti: kohtuullisen vilkas +2, 30 p.
Kovuus: hieman pehmeä +1, 8 p.
Luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3, 45 p.
Viime viikon tiistaina suuntasin Näpille maaseudun rauhaan parantelemaan koipeani. Turvotus oli jo niinkin paljon laskenut, että jalan jalaksi tunnisti ja mustelmakin hiljalleen alkoi häviämään. Hieman jännittynein odotuksin toki odotin matkaa maalle, kun veljeni lupautui tulla minut kaupungista hakemaan ja hän on saanut ajokortin pari viikkoa sitten. Hengissä selvittiin Näpille eikä tarvinnut pikkuveljen kyydissä pelätä!
Keskiviikkona otettiin äidin kanssa projektiksi kyniä Maxilta turkki lyhyemmäksi. Lehmille tarkoitetulla karvanleikkurilla saatiin melkoisen hauska lopputulos aikaiseksi. Vanha poika nuortui kyllä ihan silmissä olemukseltansa.
Illasta käytiin uittamassa koiria ja vesileikkien temmellyksessä Iris nakkasi minua kädestä ja aiheutti melko ikävän viiltohaavan. Vahinkoja sattuu ja käden jomotuksesta johtuen ei tuntunut jalka yhtään kipeältä.
Keskiviikkoiltana suuntasin takaisin kaupunkiin, Iris sai jäädä maalle viettämään maalaiskoiran elämää. Kävin torstaina heti aamusta kättä näyttämässä lääkärille ja sieltä määrättiin viiden päivän ab-kuuri. Eipä ole ikinä mennyt lääkkeistä vatsa sekaisin, mutta tällä kertaa meni ja maitohappobakteereja saikin syödä reippaalla yliannostuksella.
Sain selätetyksi torstain ja perjantain työvuorot ja perjantaina alkoikin pakkaaminen Pohjois-Karjalan reissua varten. Tämä on jo kolmas peräkkäinen vuosi kun käydään AEn kanssa näissä karkeloissa. Ensimmäisellä kerralla Rose oli molempina päivinä ROP ja toisella kerralla Iris ja Touho valioituivat. Näiden aiempien reissujen jälkeen odotukset olivat melko jännityneet, mitä Joensuu tänä vuonna tarjoaakaan.
Lauantai oli melko kolea ja jopa vähän kylmäkin. Mitteleiden kehä oli melko aamusta ja islantilaisten kehä vasta myöhemmin iltapäivällä. Touho esiintyi komeasti edukseen! Sitten piti vain odottaa, odottaa ja odottaa lammaskoirien kehän alkua. Paikalle oli ilmoitettu kolme islanninlammaskoiraa, joista kaksi oli uroksia. Toinen näistä oli Rosen isovelipuoli Wikke. Rose esiintyi todealla upeasti ja kyllä sitä vain sai olla tyytyväinen Ärrinmörriin.
Nuppusen Ungur Viktor VAL EH2
Punapihlajan Toti VAL ERI 1 SA PU1 ROP CACIB
Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir VAL ERI1 SA PN1 VSP CACIB "Erinomainen tyyppi. Hyvin kaunisilmeinen narttumainen pää. Koko alarajalla. Pitkä rintakehä. Takana kaksoiskannukset. Kokoon riittävä raajaluusto. Kevyet, joustavat liikkeet. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy iloisesti. Kaunis hymy." -Harry Tast
Härkäpää Toivo VAL ERI2 SA PU2 VARACA
Koirien omistajat/kasvattajat saavat käyttää kuvia halutessansa sellaisinaan kotisivuilla, blogissa, facebookissa ym.
Lammaskoirien kehän jälkeen pakattiin tavarat ja suunnattiin Ilomantsiin. Käytiin kaupan kautta ostamassa makkaraa ja näitä eväitä lähdettiin grillaamaan laavulle. Tuli siinä samalla syötettyä aivan liian monta itikkaa.
Sunnuntaina oli jälleen aikainen herätys kun auto piti pakata ja vähän jälkiä siivoilla. Lammaskoirien kehä oli melkein heti aamusta. Tuonakin päivänä oli kolme islistä ilmoitettuna, kaikki kolme olivat narttuja, yksi kisasi avoimessa luokassa ja kaksi valioluokassa. Rose edusti itsensä ROP-sijoitukselle ja hirmuisesti jäi itseäni kyllä harmittamaan, kun avoimen luokan narttu ei saanut viimeistä sertiänsä.
Ginfaxi's Mirra Solrun AVO ERI1
Punapihlajan Meyla VAL ERI2 SA PN2
Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir VAL ERI1 SA PN1 ROP "2,5 v. Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Oikeailmeinen, rodunomainen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä runko. Riittävä raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä ja kiinnitys. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askelpituudella sivulta, ahtaasti takaa. Miellyttävä käytös." -Anneli Pukkila
Jälleen meillä oli pitkä aika odotettavana ennen mitteleiden kehän alkua. Touho esiintyi jälleen upeasti, mutta Töhön väri ei ollut tuomarin silmään miellyttävä ja tuo päivä ei sitten mennyt niin hyvin kuin eilinen.
Härkäpää Toivo VAL EH2
Kävin seuraamassa japaninpystykorvien kehää. Paluumatkalla mukana oli japaninpystykorva Elvi ja pitihän sitä neitoa käydä kannustamassa kehän laidalla. Neiti sijoittui VSP ja tämän veli Osma oli upeasti ROP, eli toistivat lauantain sijoitukset. Osma handlereineen halusi jäädä ryhmäkehiin ja oli itselläkin tarkoitus käydä siellä pyörähtämässä ja hakemassa lisää kehäkokemusta.
Bella Godivas Isidorus "Osma"
Bella Godivas Ildico "Elvi"
Päivä oli todella kuuma ja odotus oli jälleen pitkä kun piti ryhmäkehiä odottaa. Pakattiin teltta ja suurin osa tavaroista ja vietiin ne autoon valmiiksi. Ryhmäkehän jälkeen oli tarkoitus heti lähteä ajelemaan kotiin päin. Ryhmätuomarina oli Leni Finne, sama tuomari joka mittelit oli tänään arvostellut. Mukavan oloinen tuomari, joka kokoomakehässä kävi tutkimassa jokaisen. Sitten alettiin liikkumaan varsinaiseen kehään ja on aina yhtä jännittävää kuunneltavaa, tunnistaako kuuluttaja rodun. Hetken oli kohdallamme hiljaista ja sitten tuli oikea rotu mainittua. 5-ryhmää esitellessä kuuluttaja mainitsi myös toistamiseen islanninlammaskoiran.
Leni valitsi jatkoon menijät ja Rose valikoitui kuuden parhaan joukkoon. Ihan mieletöntä! Ryhmäkilpailuista tuli suoraa videota nettiin ja kovasti jännäsin, katsookohan joku tuttu? Näkeekö joku, että islanninlammaskoira on kuuden parhaan joukossa? Näkeekö joku, että Rose on kuuden parhaan joukossa?
Jokainen tutkittiin ja liikutettiin vuorollansa ja Rose keskittyi todella upeasti seisomiseen. Sen verran oli neiti väsynyt, että liikkeessä vähän napsi jaloista mitä se ei ole ikinä tehnyt, muuten meni tosi hienosti. Tuomari kävi kättelemässä jokaisen vuorollansa ja sitten alkoi sijoittaminen. Leni tuli ruusukkeen kanssa suoraan luoksemme ja sijoitti Rosen neljänneksi! WAU! Ärriäisen ensimmäinen ryhmäsijoitus!
5-ryhmä alkaa kohdasta 31:00
Iloinen sain myös olla, kun RYP-1 sijan sai japaninpystykorva Osma, todella mahtavaa! Sempä takia päätettiin jäädä seuraamaan myös BIS-kehä ja kannustamaan japsia. Valitettavassa tässä ei enää sijoittunut, mutta ei Osma huonoille hävinnyt.
Huiman viikonlopun jälkeen koitti paluu arkeen. Melkoisen outoa arkea olikin ilman Iristä. Muutamana iltana tuli itkut tiristettyä ikävästä kun äitini intoutui lähettämään aikamoisen läjän kuvia Iriksestä kalareissulta.
Eilen lähdin miehen mukana Luumäen puolelle. Jäin Rosen kanssa Risulahden rannalle nautiskelemaan aamusta ja järvestä. Ja Rose tietty nautti ja ui kovasti. Tunnin verran oltiin rannalla kunnes lähdettiin kävelemään mieheni työmaalle. Hetki siinä odoteltiin ja ihmeteltiin kunnes miehen työpäivä tuli päätökseen ja päästiin Näpille.
Iris juoksi suoraan autoon ja hyppäsi syyliin kun Näpin pihalle kurvattiin, voihan rakas hömelöni! Jossu ja Mikke olivat kovin taka-alalla, mutta kyllä hekin huomiota saivat. Otettiin pienet nokoset ja nokosten jälkeen suunnattiin moikkaamaan Jasua, Iriksen tulevaa sulhoa.
