Kepit on nyt mitä on; kauheen tylsiä meidän mielestä. Ja Iris on valitettavasti hokannut, että kujasta voi hypätä yli ja näin saada äkkiämmin namin. Onneksi tämä saatiin äkkiä korjattua ohjaamalla vain tiukemmin koiraa pujottelemaan ja näin jäi hyppäämättä parilla kierroksella. Näihin onnistumisiin lopetettiin sitten keppien treenailu tältä päivältä.
Rengasta ollaan kokeiltu vain kerran aiemmin ja otettiinkin sitä vain muutaman toiston verran ja hyvin meni. Eipä juuri ongelmaa.
Sitten otettiin vähän ohjauskuviota; takaaleikkausta. Ekalla hypyllä Iris pudotti riman ja vähän ihmetteli sitä, mutta riensi hyppäämään seuraavankin hypyn. Rimat ei vielä ole kertaakaan olleet niin korkealla ja laskettiinkin ne heti alemmas. Laskemisen jälkeen Iris halusi kiertää hypyn, mutta houkutteluilla saatiin hyppäämään kaksi hyppyä peräkkäin ja tässä houkutteluvaiheessa tein ohjauskuviona valssia. Aika mielenkiintoista. Ehkäpä viiden vuoden tanssitreeneistä on jäänyt jotain mieleeni?
Viimeiseltään saatiin Iris hyppäämään ja takaaleikkauksetkin onnistui varsin mukavasti ja kyllä sai onnistumisen tunteita taas mukavan määrän. Seuraavan viikon treenejä jo odotellessa.
Tänään myös mieheni lähti suorittamaan asepalvelustaan ja jäin yksin pyörittämään taloutta. Onneksi on näitä karvaisia kavereita pitämässä seuraa, niin en aivan yksinäinen ole. Koiruudet ovatkin reagoineen pitkin iltaa pöriseviin autoihin mennen hännät heilua ulko-ovelle odottamaan Aria. Hetken siellä ovat ja odottavat, kunnes Rose säntää yläkertaan ja Iris tulee luokseni piippaillen. Voi noita hömelöitä kun ovat niin isännän koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti