Äkkilähtö Liettuaan

Kaksi viikkoa sitten maanantaina työkaverini Susanna esitti kysymyksen, että lähtisinkö seuraavan viikon viikonloppuna Liettuaan. Hetken pohdin ja tulin tuumanneeksi, että mikä ettei!

Niin se kello sitten soi perjantaina 4:40 ja suunta oli ylös, ulos ja lenkille. Kuudelta oli työkaveri pihassa hakemassa, kamat kyytiin ja menoksi. Mukana meillä oli myös Kata ja kääpiöpinseri edustuksesta vastasi Iines ja Wii. Nelikostani mukaan valitsin pikaisesti lähes karvattoman Rosen.

Helsingissä oltiin hyvissä ajoin, eikä laivaankaan tullut kiire ehtiä. Helsingin ja Tallinnan välin koirat odottivat autossa autokannella. Roselle tämä oli eka kerta autokannella, onneksi autoon jäi maailmaa nähnyt Iines joka varmasti rauhoitti myös Ärriäistä.

Tallinnassa pysähdyttiin satamassa, ulkoilutettiin koirat ja matka jatkui. Muutamia stoppeja tehtiin ja matka myös ajallisesti venähti tietöiden takia. Perillä Liettuan Jurbarkaksessa oltiin yhdentoista tienoilla. Hotellin hissi oli kyllä sellainen koekmus, että kahden ajokerran jälkeen käytimme oikein sujuvasti portaita liikkumiseen. Uni maistuis erittäin hyvin 17 tunnin valvomisen jälkeen.

Lauantaina nukuttiin vähän pidempään, syötiin huoneessa edellispäivänä ostetut aamupalat, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin suuntaamaan Sakiaihin misseilemään. Näyttelypaikka löydettiin helposti. Sää oli lämmin, mutta onneksi näyttelypaikka oli puistossa, joten varjoihin päästiin odottamaan kehiämme.

Rose kävi ensin pyörähtämässä tuomari Irina Azenille ja "hirmuisella kilpailulla" oli ROP, sai sertejä ja tuli siten Liettuan Muotovalioksi. Sitten jännättiin kääpiöpinsereidein osuuksia. Iines tarvitsisi yhden N-sertin ja Wii yhden junnusertin. Kumpikaan koirista ei keulinut tuloksilla ja jopa omalla silmällä pystyin näkemään, että voittanut kääpiöpinseri oli aikas löysässä kunnossa.

Odoteltiin ryhmäkehät ja voi vitsit miten siinä meni aikaa! Kaiken maailman diipadaapailuja siinä oli, kunnes alkoi ryhmäkehät pyöriä. Rosen kanssa käytiin hakemassa hyvää kokemusta ja aiheuttamassa hiljainen hetki kuulutuksessa.

Vihdoin päästiin tekemään jotain mukavaa misseilyjen jälkeen, nimittäin syömään! Nälkä oli jo aikamoinen kuivan aamupalan jälkeen ja kyllä se ravintolan pizza sleepy banana-jälkiruokineen maistui oikein hyvältä.

Sakiaista ajeltiin takaisin Jurbarkakseen ja jäätiin suoraan iltakävelylle joen rannalle. Kyllä oli kaunista ja lämmintä. Näyttelyhulinan jälkeen rauhallinen ympäristä tuntui erittäin hyvältä. Kello alkoi olla jo yhdeksän, joten suunnattiin hotelliin ja aika pian siinä itse kukin simahti.

Sunnuntaina herättiin vähän aikaisemmin suunnataksemme näyttelypaikalle. Kehät oli pyydetty jo heti aamuulle, koska illalla piti olla Tallinnassa laivaan menossa. Näyttelypaikalla suuntaan meille ilmoitetulle kehälle hakemaan näyttelynumeroa ja kehäsihteeri pyytää meitä menemään info-pisteeseen. Hämmentyneenä sitten info-pisteelle ja sieltä mies iloisesti ohjaa minut toisaalle. Jos oikein ymmärsin, Roselle määrätty tuomari ei ollut islanninlammaskoiraa nähnyt eikä kai halunnut sitä arvostella. Tai sitten tämä tuomari, jolle meidät siirrettiin, halusi arvostella islanninlammaskoiran.

Joka tapauksessa oikealle kehälle päästiin ja sain näyttelynumeron. Siinä sitten kysyessäni, missä vaiheessa islanninlammaskoira arvostellaan, pyydettiin vain olemaan siinä tuomarin teltassa odottamassa. Heti seuraavana tuomari tuli itse pyytämään meidät Rosen kanssa kehään. Tuomarimme Julija Aiditiené kehui Rosen todella kauniiksi, kertoi nähneensä islanninlammaskoiria joskus aiemminkin. Tietty tästä napattiin ROP-sijoitus ja tuomari onnitellessaan kertoi koiran pyörähtelevän BIS-kehässä. Veistä haavassa kääntäen tarkastin näyttelyluettelosta, että kyllä, tämä olisi ollut ryhmätuomarinamme.

Koska meidän kehässä pyörähtäminen sujui varsin nopeasti, pääsin jännittämään kääpiöpinsereiden misseilyä. Jännitti ihan vietävästi! Junnuja oli neljä kappaletta ja tutkailujen jälkeen tuomari sijoitti Wiin luokkansa ensimmäiseksi, eli sieltä tuli sitten se junnu-serti! Iines meni kehään ja niin tuokin koira voitti kanssakilpailijansa ja sai N-sertin; Liettuan Muotovalio! Rotunsa parhaan vallinnassa Wii vei voiton mummoltansa, ihan mieletön sunnuntai! Oli meillä kehän laidalla aika tunteet pinnassa.

Enää selätettävänä oli pitempääkin pitempi kotimatka ja matkaan lähdettiin melko rivakasti kehien jälkeen. Kotona olin neljän aikaan yöllä, nukkua kerkesin huimat kolme tuntia, kunnes työpäivä kutsui kello 8:00. Koko työpäivää ei tarvinnut jaksaa kun pääsin kotiin hieman aikaisemmin ja mitäpä muutakaan sitä tein, kun suuntasin päikkäreille. Ja heti herättyäni laitoin hakemuksen Liettuan valionarvosta menemään.

Oli meillä kyllä niin pirun hieno reissu ja kotiintuomiset ei olleet ollenkaan huonot: Roselle ja Iinekselle muotovaliorimpsuun lisäksi Liettuan muotovalionarvot ja Wii on nyt, Viron, Latvian ja Liettuan juniormuotovalio sekä Baltian juniormuotovalio.