Pelkäsin koiran omistajuuden olevan vaikeampaa, mutta olen ollut todella tyytyväinen itseeni ja erityisesti saamaani koiraan. Otin kasvattajaan ensimmäisen kerran yhteyttä kevät-kesällä ja siitä se odotus sitten lähti. Monia viestejä vaihdeltiin kasvattajan kanssa, kunnes synnytys alkoi. Kaikki ei mennyt niin kuin oppikirjassa, mutta maailmaan selvisi kuin selvisikin aivan ihastuttavan neitokainen.
Minun piti vielä vain kerätä rohkeutta ja ilmoittaa kasvattajalle, että otan tuon ainokaisen. Alkujaan halusin uroksen, mutta kohtalo ei pitänyt näppejään erossa ja niin päädyin ottamaan nartun. Ainut miinus nartussa oli juoksut. Koskaan aikasemmin en ollut narttukoiran kanssa elänyt. Sekin pelotti minua, millaista tulisi olla nartun kanssa. Tähän mennessä on selvitty hyvin ja yhdet juoksut koettu. Seuraavia odotellessa joskus tulevaisuuteen.
Elo Iriksen kanssa on ollut antoisaa. Olen tutustunut koiran myötä moniin uusiin ihmisiin ja lähentynyt muutaman koulukaverini kanssa. Koirat yhdistävät hyvin kummallisella tavalla.
Tietoa on karttunut paljon matkan varrella. Iristä hankkiessani en tiennyt läheskään näin paljoa koirista mitä tiedän nyt! Toki, enhän vieläkään tiedä juuri mitään ja koiramaailmassa on aina uutta opittavaa. Innolla tartun siis koiranomistajuuteen entistä lujemmin ja astun rohkeasti yhä syvemmälle koiramaailmaan saloihin Iris rinnallani!
 |
| ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti