Juhannus Venäjällä

Jännityksestä täristen startattiin kesäloma Moskovan reissulla AEn kanssa. Keskiviikkoiltana Tolstoi-juna lähti Vainikkalasta, paikalle saavuttiin jo vajaa tunti ennen junan lähtöä. Ulkoilutettiin koiria ja sitten mentiin tarkastuttamaan passeja. Kaikki oli kunnossa, joten hetki odotettiin junaan pääsyä ja sitten alkoi noin 11 tunnin junamatka kohti Moskovaa.

Aamulla oli silmäpussit valtavat, koska junassa en saanut nukutuksi. Olisi pitänyt ottaa ne korvatulpat mukaan mitä suunnittelin. Aamupalaksi saatiin blinejä venäläiseen tapaan. Hetki siinä valmistauduttiin astumaan junasta pois Moskovan sykkeseen. Juna-asemalla oli taksikuskeja taksi-kyltit kaulassa vastaanottamassa matkustajia. Kuski joka luoksemme tuli kantoi tavaramme taksiinsa. Kovin ystävällistä, vaikka olihan siinä oma jännityksensä ettei vaan vie tavaroitamme mukanaan. Ei vienyt, kaikkine tavaroidemme kanssa päästiin Crocus Expo hallille, matkaan meni aikaa noin tunti ja hintaa kyydillä oli 2000 RUB.

Näyttelypaikalla piti löytää sisäänkäynti koirille, koska pääovista ei koirien kanssa saanut kulkea. Sisään mentiin koirien kanssa "takakautta". Ensin mentiin metallinpaljastimien läpi ja sitten piti etsiä eläinlääkäri, joka tarkastaa koirien passit. Tässä kohtaa katsottiin ensimmäisen kerran koirien paperit ja niissäkin olivat kiinnostuneita vain rabies-rokotteesta. Leima numerolappuun ja katalogin kanssa suunnistamaan oikean kehän laidalle.

Rose sai lahjan ihailijalta.

Touho pääsi ensimmäisenä kehäilemään MV-karkeloissa. Uros esiintyi omaan silmään todella upeasti, mutta tuomaria ei esiintyminen kiinnostanut. Tuomari kiinnitti huomiota Touhon valesilmiin ja koiran kaksivärisyyteen eikä suostunut arvioimaan koiraa lainkaan. Eipä löydy sivistyneitä sanoja, jotka kuvaisivat harmituksemme määrää.

Seuraavana piti sitten etsiä oikea halli ja kehä jossa Rose arvosteltaisiin. Melko jännittynyt olin, kun tuomarina oli Espen Engh. Ymmärrykseni mukaan sangen tiukka tuomari. Jännittyneenä astelimme Rosen kanssa kehään ja ontuvasta esittämisestäni huolimatta, Espen tykästyi Roseen kovasti. Kertoi kyllä, että koiralla on turhan jyrkkä otsapenger, mutta ei antanut sen haitata kun muuten koira on niin erinomainen. Rosesta tuli siis Maailman Voittaja vuosimallia 2016 ja Venäjän Kennelliiton muotovalio. Ärriäinen nappasi myös ensimmäisen CACIBinsa ulkomailta, joten enää puuttuu yksi CACIB ulkomailta jotta neiti olisi Kansainvälinen muotovalio. Katsotaan milloin seuraavan kerran lähdetään ulkomaille, ensi vuoden puolelle C.I.B. jokatapauksessa menisi.

Koska polveni ei kovin paljoa tykännyt kehässä juoksemista ja ryhmäkehään olisi mahtavaa saada islanninlammaskoira edustetuksi, sai AE kunniatehtävän esittää Rosen ryhmäkehässä. Ihanasti Ärrä lähti AEn mukaan ja tosi kauniisti esiintyivät. Mainetta ja kunniaa ei tältä käynniltä tullut, mutta saatinpahan islanninlammaskoira edustetuksi.

Selviydyttiin messukeskuksesta hotellillekin, taksi maksoi hotelille tuplat verrattuna aikaisempaan kyytiin, yli 4 000 RUB. Kuskilla oli mittari mittaamassa matkan pituutta. Hotellilla kirjauduttiin sisään ja hotellivirkailija kysyi hieman ihmeissään, että kahdelle ihmiselle yksi sänky, vieläpä extraleveä sänky. Pitihän ne koiratkin saada sänkyyn nukkumaan. Käytiin syömässä erittäin hyvää ruokaa ja kahdelle ihmiselle pääruoka jälkkäreineen kustansi huimat 25 €.

Yö saatiin nukuttua todella hyvin ja aamupalapuuro oli täyttävää kaikkine lisukkeineen. Tällä kertaa taksi hotellilta messukeskukseen oli naurettavan halpa: 600 RUB. Paljon on vaihtelua taksien hinnoissa. Messukeskuksessa jälleen ensin metallinpaljastimien läpi ja eläinlääkärin luo tarkastuttamaan passia. Tällä kertaa koiran passia selattiin tarkasti tai sitten tarkastaja oli vain ihmeissään kaikista rokotteista mitä koirille oli laitettuna. Jälleen leima numerolappuun ja katalogin kanssa kehän reunalle.

Touhon ja Rosen kehät olivat melko lähekkäin, mutta aikataulut kuumottavasti melko päällekkäin. Tavaroiden kannalta tämä asia hirvitti, minne ne saadaan jätettyä turvallisesti. Onneksemme aikataulut eivät olleet ihan kohdillaan ja kerkesin Rosen kanssa pyörähtää ensin kehässä. Tuomarina oli venäläinen Abrakimov Shamil. Jälleen jännitti mitä tulee, onko tuomari edes ikinä nähnyt islanninlammaskoiraa? Jos ei ollut nähnyt, niin nyt näki ja tykkäsi näkemästään. Jälleen sain kuulla kehuja Rosesta ja tältä päivältä Ärrästä tuli Rotuvalio (Breed Champion), sertin myötä Venäjän muotovalio ja tästä vieläpä Venäjän suurmestari (Russian Grand Champion).

Kehästä kerkesin tavaroimme luo ja niin pääsi Touho kehään. Liikkuminen ei tänään ollut niin hyvää mitä se oli eilen ollut. Jälleen tuomaria ei muu kiinnostanut kuin Touhon "väärä väri". Tuon päivän tuomari oli sitä mieltä, että Touho olisi muuten oikein hyvä koira, mutta kun se on kolmivärinen kuonossa olevan haalean ruskean läikän takia. Arvostelun sentään sai tällä kertaa ollen hyvä.

Sitten oli reissun vaikein ja haastavin osuus edessä, valionarvojen vahvistaminen. Hankaluutta tässä tuotti se, että pystyi maksamaan vain kortilla ja olin varannut reissuun vain käteistä mukaan. Tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa hakemuksia, mutta onneksi tästä selvittiin yhdellä puhelinsoitolla iskälle joka lainasi tarvittavan summan.

Taksikuskien kanssa pohdittiin, mikä on se juna-asema minne meidän piti oikein päästä. Onneksi joukossa oli yksi hyvää englantia puhuva kuski, joka tiesi minne viedä ja aseman edessä osoitti vielä oikean oven kulkea. Asemalla seisoskeltiin aikamme aivan väärässä paikassa kunnes käytiin miettimään ollaankohan varmasti oikealla laiturilla. Oikea laituri löytyi kyllä ja päästiin oikeaan junaan ja matkamme pystyi alkamaan kohti kotia.

Vainikkalassa tarkastettiin sekä koirien että omistajien passit viimeisen kerran. Oli kyllä ihanaa asioida suomeksi. Englanti kun ei ole niin kauhean vahva kieli itselläni, mutta hyvin selvittiin! Oli kyllä ilo myös huomata ja tavata Venäjällä ihmisiä, jotka auttoivat ja joiden kanssa pystyi juttelemaan oikein kivasti. Ei jäänyt Moskovasta lainkaan huonoa kuvaa ja voisihan sinne ehkä joskus toistekin mennä. Nyt kuitenkin pysyttäydytään hetken aikaa Suomessa ja levätään tästä reissusta.

World Winner 2016, Russian Kynological Federation Champion, Breed Champion, Russian Champion, Grand Russian Champion

Kesäloman suunnitelmat

Tänään olisi ollut viimeinen työpäivä ennen kesäloman aloittamista, mutta koska polveni luksoitui sunnuntain paimennuksissa, olen tämän viikon ollut sairaslomalla. Pari päivää tuntui jo hyvältä ja uskalsin ilman keppiä kävellä, mutta ei olisi kannattanut, sillä nyt on polvi ollut taas ikävämmän oloinen.

Kesäloman aloitusta on odotettu melko stressaten, koska heti tulevalla viikolla on suunta AEn kanssa Venäjälle Moskovaan Maailman Voittaja-näyttelyyn. "Käydään pyörähtämässä tossa naapurimaan koiranäyttelyssä.", empä olisi uskonut minkälainen työ loppupeleissä on lähteä suunnittelemaan tälläistä omatoimista näyttelyreissua. Hyvin ollaan mielestäni kuitenkin selvitty tähän asti ja koirille tarvitsee oikeastaan enää tehdä terveystarkastus ja siihenkin on aika varattu maanantaille.

Juhannukselle ei ole vielä suunnitelmia, ehkäpä se menee toipuessa näyttelyreissusta. Jonnekin rauhalliselle mökille veden äärelle olisi aivan ihana päästä rentoutumaan ja huokaisemaan reissun ollessa takana päin.

Heinäkuulle onkin varattu ohjelmaa oikein urakalla ja kesälomalleni sijoittuu isäni syntymäpäiväjuhlat sekä Miken ja Jossun luonnetestit Taipalsaarella. Nähtäväksi myös jää, mihin vaiheeseen heinäkuuta Iris juoksunsa ajoittaa ja missä vaiheessa on seuraavat astutusyritykset. Ehkäpä tulen myös miettineeksi enemmän Rosen tulevia sulhoehdokkaita ja heitä saatan käydä tapaamassa jo lomani aikana. Kesäloman aikana on myös kolmas paimennuskerta Kerimäellä, toivottavasti itse pääsisin tuolloin mukaan paimentamaan.

Yritämme kesälomalla noin muuten vain huilata ja hengähtää, olla stressaamatta tulevaa ja nauttia nykyhetkestä.

Paimennuskurssi, päivä kaksi

Kukon huutaessa "kukkuluuruu" Lappeenrannassa kaksi unista hahmoa nousee sängystään. Taas on aika paimentaa. Tonninen peltilehmä tulille, Iris ja Rose kyytiin, ja keula kohti Kerimäkeä.

Alkajaisiksi muisteltiin edellistä kertaa videon muodossa. Mietittiin, missä on petrattavaa tällä kertaa. Kun omaa tekemistä katsoo toisesta näkökulmasta, kompastuskivet löytyy nopeasti.

Iris meni ensimmäisenä lampaille. Viime kerralla neitiä ei paimentaminen kiinnostanut pisaraakaan. Tällä kertaa menohaluista olisi voinut antaa muillekin. Lampaillakin oli vauhtia siinä määrin, että Jonnan polvi jätti leikin kesken. Isäntä siinä sitten kepin jatkoksi ja homma jatkuu. Vähän aikaa Ipana muisteli, miten lampaita pitää käsitellä, ja saatiinkin punainen lanka joten kuten kiinni. Innokkaasti höyrytään ja ajetaan lampaita, mutta yksikin turha liike kepillä, ja lannistuminen iskee.

Iris "maximum attack"

Töppöjaloista Draumur ja Jorunn kävivät lampailla. Tiimi esitteli varmaa työskentelyä yleisölle.

Draumur

Jorunn

Rosen kalkulaattoriin oli jäänyt viime kerrasta paljon muistiin; hyviä pätkiä saatiin paimenneltua, ja lampaat liikkuivat haluttuun suuntaan (jos koiraa kiinnosti).

Ärrä

Jofa kävi heittämässä muille jauhot suuhun ennen ihmisten ruokataukoa. Kepillä olisi voinut heittää vaikka vesilintua. Homma sujui oppikirjan mukaisesti: paimen edessä, koira nätisti takana, ja lampaat olisivat seuranneet vaikka maailman tappiin, tai ainakin pyöröaitaukseen.

Jofa

 Tauon jälkeen kokeiltiin kujassa paimentamista. Käännöksissä Iriksen keppiepävarmuus tuli vahvasti esiin, ja tukea haettiin Jonnalta aika paljon. Aikamme toistettiin, ja saatiin lopetettua hyvään vetoon.

Iris käännöksessä

Jorunn

Nuoret päästettiin valvottuna metsään kokeilemaan pässien hakua "omin päin". Vauhtia piisasi molemmilla, joskin Rose vaikutti välillä enemmän lampaalta pyöriessään lauman keskellä. Noh, pässit onkin pässejä. Ei aina liikuta, kirjaimellisesti.

Draumur

Ärrä

Rose kujalla

Udi, Iris ja Rose

Oli kylmästä huolimatta mukavaa paimentaa. Karvakorvat saivat uusia juttuja mietittäväksi, ja ehkä kaksijalkaisillekin jäi jotain päähän.

Jälleen lauma kasassa

Viime viikon tiistaina suuntasin Näpille maaseudun rauhaan parantelemaan koipeani. Turvotus oli jo niinkin paljon laskenut, että jalan jalaksi tunnisti ja mustelmakin hiljalleen alkoi häviämään. Hieman jännittynein odotuksin toki odotin matkaa maalle, kun veljeni lupautui tulla minut kaupungista hakemaan ja hän on saanut ajokortin pari viikkoa sitten. Hengissä selvittiin Näpille eikä tarvinnut pikkuveljen kyydissä pelätä!

Keskiviikkona otettiin äidin kanssa projektiksi kyniä Maxilta turkki lyhyemmäksi. Lehmille tarkoitetulla karvanleikkurilla saatiin melkoisen hauska lopputulos aikaiseksi. Vanha poika nuortui kyllä ihan silmissä olemukseltansa.

Illasta käytiin uittamassa koiria ja vesileikkien temmellyksessä Iris nakkasi minua kädestä ja aiheutti melko ikävän viiltohaavan. Vahinkoja sattuu ja käden jomotuksesta johtuen ei tuntunut jalka yhtään kipeältä.

Keskiviikkoiltana suuntasin takaisin kaupunkiin, Iris sai jäädä maalle viettämään maalaiskoiran elämää. Kävin torstaina heti aamusta kättä näyttämässä lääkärille ja sieltä määrättiin viiden päivän ab-kuuri. Eipä ole ikinä mennyt lääkkeistä vatsa sekaisin, mutta tällä kertaa meni ja maitohappobakteereja saikin syödä reippaalla yliannostuksella.

Sain selätetyksi torstain ja perjantain työvuorot ja perjantaina alkoikin pakkaaminen Pohjois-Karjalan reissua varten. Tämä on jo kolmas peräkkäinen vuosi kun käydään AEn kanssa näissä karkeloissa. Ensimmäisellä kerralla Rose oli molempina päivinä ROP ja toisella kerralla Iris ja Touho valioituivat. Näiden aiempien reissujen jälkeen odotukset olivat melko jännityneet, mitä Joensuu tänä vuonna tarjoaakaan.

Lauantai oli melko kolea ja jopa vähän kylmäkin. Mitteleiden kehä oli melko aamusta ja islantilaisten kehä vasta myöhemmin iltapäivällä. Touho esiintyi komeasti edukseen! Sitten piti vain odottaa, odottaa ja odottaa lammaskoirien kehän alkua. Paikalle oli ilmoitettu kolme islanninlammaskoiraa, joista kaksi oli uroksia. Toinen näistä oli Rosen isovelipuoli Wikke. Rose esiintyi todealla upeasti ja kyllä sitä vain sai olla tyytyväinen Ärrinmörriin.

Nuppusen Ungur Viktor
VAL EH2

Punapihlajan Toti
VAL ERI 1 SA PU1 ROP CACIB

Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir
VAL ERI1 SA PN1 VSP CACIB
"Erinomainen tyyppi. Hyvin kaunisilmeinen narttumainen pää. Koko alarajalla. Pitkä rintakehä. Takana kaksoiskannukset. Kokoon riittävä raajaluusto. Kevyet, joustavat liikkeet. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy iloisesti. Kaunis hymy." -Harry Tast

Härkäpää Toivo
VAL ERI2 SA PU2 VARACA

Koirien omistajat/kasvattajat saavat käyttää kuvia halutessansa sellaisinaan kotisivuilla, blogissa, facebookissa ym.

Lammaskoirien kehän jälkeen pakattiin tavarat ja suunnattiin Ilomantsiin. Käytiin kaupan kautta ostamassa makkaraa ja näitä eväitä lähdettiin grillaamaan laavulle. Tuli siinä samalla syötettyä aivan liian monta itikkaa.

Sunnuntaina oli jälleen aikainen herätys kun auto piti pakata ja vähän jälkiä siivoilla. Lammaskoirien kehä oli melkein heti aamusta. Tuonakin päivänä oli kolme islistä ilmoitettuna, kaikki kolme olivat narttuja, yksi kisasi avoimessa luokassa ja kaksi valioluokassa. Rose edusti itsensä ROP-sijoitukselle ja hirmuisesti jäi itseäni kyllä harmittamaan, kun avoimen luokan narttu ei saanut viimeistä sertiänsä.

Ginfaxi's Mirra Solrun
AVO ERI1

Punapihlajan Meyla
VAL ERI2 SA PN2

Tuulenpuuskan Ros Emmasdottir
VAL ERI1 SA PN1 ROP
"2,5 v. Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Oikeailmeinen, rodunomainen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä runko. Riittävä raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä ja kiinnitys. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askelpituudella sivulta, ahtaasti takaa. Miellyttävä käytös." -Anneli Pukkila

Jälleen meillä oli pitkä aika odotettavana ennen mitteleiden kehän alkua. Touho esiintyi jälleen upeasti, mutta Töhön väri ei ollut tuomarin silmään miellyttävä ja tuo päivä ei sitten mennyt niin hyvin kuin eilinen.

Härkäpää Toivo
VAL EH2

Kävin seuraamassa japaninpystykorvien kehää. Paluumatkalla mukana oli japaninpystykorva Elvi ja pitihän sitä neitoa käydä kannustamassa kehän laidalla. Neiti sijoittui VSP ja tämän veli Osma oli upeasti ROP, eli toistivat lauantain sijoitukset. Osma handlereineen halusi jäädä ryhmäkehiin ja oli itselläkin tarkoitus käydä siellä pyörähtämässä ja hakemassa lisää kehäkokemusta.

Bella Godivas Isidorus "Osma"

Bella Godivas Ildico "Elvi"

Päivä oli todella kuuma ja odotus oli jälleen pitkä kun piti ryhmäkehiä odottaa. Pakattiin teltta ja suurin osa tavaroista ja vietiin ne autoon valmiiksi. Ryhmäkehän jälkeen oli tarkoitus heti lähteä ajelemaan kotiin päin. Ryhmätuomarina oli Leni Finne, sama tuomari joka mittelit oli tänään arvostellut. Mukavan oloinen tuomari, joka kokoomakehässä kävi tutkimassa jokaisen. Sitten alettiin liikkumaan varsinaiseen kehään ja on aina yhtä jännittävää kuunneltavaa, tunnistaako kuuluttaja rodun. Hetken oli kohdallamme hiljaista ja sitten tuli oikea rotu mainittua. 5-ryhmää esitellessä kuuluttaja mainitsi myös toistamiseen islanninlammaskoiran.

Leni valitsi jatkoon menijät ja Rose valikoitui kuuden parhaan joukkoon. Ihan mieletöntä! Ryhmäkilpailuista tuli suoraa videota nettiin ja kovasti jännäsin, katsookohan joku tuttu? Näkeekö joku, että islanninlammaskoira on kuuden parhaan joukossa? Näkeekö joku, että Rose on kuuden parhaan joukossa?

Jokainen tutkittiin ja liikutettiin vuorollansa ja Rose keskittyi todella upeasti seisomiseen. Sen verran oli neiti väsynyt, että liikkeessä vähän napsi jaloista mitä se ei ole ikinä tehnyt, muuten meni tosi hienosti. Tuomari kävi kättelemässä jokaisen vuorollansa ja sitten alkoi sijoittaminen. Leni tuli ruusukkeen kanssa suoraan luoksemme ja sijoitti Rosen neljänneksi! WAU! Ärriäisen ensimmäinen ryhmäsijoitus!

5-ryhmä alkaa kohdasta 31:00

Iloinen sain myös olla, kun RYP-1 sijan sai japaninpystykorva Osma, todella mahtavaa! Sempä takia päätettiin jäädä seuraamaan myös BIS-kehä ja kannustamaan japsia. Valitettavassa tässä ei enää sijoittunut, mutta ei Osma huonoille hävinnyt.

Huiman viikonlopun jälkeen koitti paluu arkeen. Melkoisen outoa arkea olikin ilman Iristä. Muutamana iltana tuli itkut tiristettyä ikävästä kun äitini intoutui lähettämään aikamoisen läjän kuvia Iriksestä kalareissulta.

Eilen lähdin miehen mukana Luumäen puolelle. Jäin Rosen kanssa Risulahden rannalle nautiskelemaan aamusta ja järvestä. Ja Rose tietty nautti ja ui kovasti. Tunnin verran oltiin rannalla kunnes lähdettiin kävelemään mieheni työmaalle. Hetki siinä odoteltiin ja ihmeteltiin kunnes miehen työpäivä tuli päätökseen ja päästiin Näpille.

Iris juoksi suoraan autoon ja hyppäsi syyliin kun Näpin pihalle kurvattiin, voihan rakas hömelöni! Jossu ja Mikke olivat kovin taka-alalla, mutta kyllä hekin huomiota saivat. Otettiin pienet nokoset ja nokosten jälkeen suunnattiin moikkaamaan Jasua, Iriksen tulevaa sulhoa.

Tytöt yhdessä <3

Iris <3 Jasu

Lauantai-ilta meni varsin mukavasti Näpillä grillatessa, saunoessa ja grilliherkkuja syöden. Sunnuntaina suunnattiin melko aamusta Lapppeenrantaan, jätettiin Iris ja Rose saman tien omineen kotiin ja lähdettiin Arin kanssa Simpelellee. Simpelellä oli vastassa aivan liian ällöttäviä ja suloisia, 5-viikkoisia islanninlammaskoirien pentuja.

Punapihlajan Balti, Beta ja Bringa

Simpeleeltä kun kotiuduttiin, röjähdin sohvalle ja otin koirat ja kissat kainaloon ja niin oli hyvä: jälleen lauma kasassa. <3