Jes, tänään vihdoin ja viimein päättyi Iriksen treenitauko agilityssä ja ai vitsit miten nautinkaan tekemisestä Iriksen kanssa! Ja miten hiljaa se odottaa omaa vuoroaan!Ryhmässämme aloitti uusi kouluttaja. Kouluttaja on meille Iriksen kanssa tuttu, kun aikaisemmin kouluttaja treenasi meidän kanssa samassa ryhmässä toisen koiransa kanssa. Uusi kouluttajamme halusikin nähdä koirakoiden tasoja ja tehtiin muutamaa ei-niin-tuttua-estettä: puomia, rengasta ja pituutta. Irikselle nämä kyllä olivat tuttuja ja yllättyin, kun Iris hoksasi ottaa puomin alastulolla kontaktinkin omatoimisesti muutaman kerran! Renkaankin Iris hyppäsi yhtä kertaa lukuunottamatta oikeasta välistä. Pituuden kanssa meillä ei nyt mitään ihmeempiä ongelmia ole koskaan ollutkaan.
Tämän päätteeksi tehtiin pienen pieni ratapätkä: pituus, hyppy, putki ja hyppy. Hyvin Iris osaisi mutta neidillä menee hermo osaamattomaan ohjaajaan. Sain neuvoksi ohjattaessa Iristä luottaa koiraani, kyllä se tietää minne mennä. Ja niin koiruuteni tiesikin ja tehtiin hienosti pieni ratapätkä! Kyllä Iris on sitten taitava ja vähän tuli jo mieleen, milloinkohan sitä siirryttäisiin vähän edistyneempään ryhmään ja päästäisiin joskus kisaamaan?
Omistajalla on jonkinlaista kisakuumetta. Näyttelyistä Iris on saavuttanut sen, mitä sille olin hakenutkin; FI MVA. BH-tunnus kiinnostaa kovin, mutta ohjaajana en oikein tiedä, mistä aloittaa. Kurssi jota olin ajatellut, oli haku jo mennyt ennenkuin sain kuulla ko. kurssista. Katsotaan mitä sitä keksitään Iriksen kanssa, fiilis on aivan mahtava tämän päivän treenin jäljiltä nimittäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti