Teimme tänään raskaan päätöksen mieheni kanssa; lopetimme Kitin. Ei tätä kumpikaan meistä olisi halunnut, mutta näin on kuitenkin parempi. Nyt voi Kiti leikkiä ja kelliä kissanmintussa ilman kipuja muiden kissakavereiden kanssa.
Lähtökodat Kitin kanssa ei olleet mitkään parhaat mahdolliset rouvan meille saapuessa. Kissan turkki oli täysin huopaantunut, ainut kulmahammas törötti suusta ulos, suu oli muutenkin "lähes mätä", korvien iho "ei toiminut", virtsasi minne sattui sekä virtsa oli erittäin keltaista ja tahmeaa.
Lukuisista hoitotoimista huolimatta, ei kissasta saatu täysin tervettä. Päätöstä eutanasiaan vahvisti myös se, että Kiti mitään varoittamatta hyökkäili Íriksen kimppuun, vaikkakin kissa oli koiriin tottunut.
Jouduin lopettamaas jo toisen kissan vuoden sisään, ei tämä mitään helppoa ole enkä tätä edes mielelläni tee. Kitin vierellä olin kuitenkin loppuun asti. Kumpa kissa olisi ollut terve niin se voisi vielä nukkua tuossa vierelläni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti