Ensin otettiin pientä ratapätkää joka laitettiin kahtia. Hyppy ja putki. Ensin teki toinen koirakko ja kauhulla vain ajattelin, että mitähän tästä tulee Iriksen kanssa, kun kolme edellistä kertaa on jäänyt harmiksemme välistä. Omat ajatuksetkin harhaili ja mietti vaan, että sitähän voisi olla kotona vaan löhöämässä Iriksen kanssa eikä hallilla treenaamassa.
Ajatukset muuttui sillä sekunnilla, kun mentiin hypyn eteen, jätin Iriksen istumaan ja kävelin hypyn ja putken väliin ja sanoin "Tule! Hyppää! Putkeen!". Ja se neiti perkule meni!! Putkeen menot on olleet vähän milloin mitäkin, mutta tänään sain oikeasti hölmönä juosta koiran perässä, että sehän meni putkeen ekalla käskyllä. Wau!
Tätä pätkää tehtiin kahdesti kummaltakin puolen ohjattuna.
Sitten otettiin ratapätkän toinen osa, putki ja hyppy. Ja Iris meni jälleen ekalla putkeen ja hyppäsikin heti perään! Taas olin ihan ällikällä lyöty. Mitä ihmettä on tapahtunut? Sitten otettiin koko ratapätkä. Hyppäsi hienosti ja korkealta mitä jäin hämilläni ihmettelemään ja putkesta meinattiin juosta ohi, pikanen korjaus ja putkeen mentiin ja mentiin toiseenkin ja hypättiin vielä yksi hyppy nätisti. Eikä edes pysähtynyt pukeen miettimään, mihin suuntaan mennä!
Rataosuuden jälkeen harjoiteltiin persjättöä. Kuulosti alkuun hyvin mielenkiintoiselta, mutta kun sitä sain aikani pähkäillä ja tehdä "kuivaharjoituksia" omineni, niin jotenkin se loksahti päähän ja sittenhän me treenattiin persjättöä hyppyjen välissä. Hienosti meni nekin, kunhan ohjaajaa ohjattiin ja kerrottiin melkein kädestä pitäen, mitä tehdään ja sitten Iriskin oli tyytyväinen kun ohjaaja osasi ohjata. Tässä kohin väsymys kyllä tuntui jo molemmissa, mutta hauskaa meillä oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti