Renkaan läpi Irishän meni kun oli namia tarjolla ja sai hypätä. Pussia vähän jännitin, miten lie käy, mutta positiivisin mielin vain tekemään ja kyllähän se meni pussiin yllätyksekseni! Kerran vain lähettämällä lähti menemään putken sivua pitikin, mutta juostiin äkkiä takaisin ja lähetettiin uudelleen ja homma toimi jälleen.
Otettiin pari kertaa keppejä ja kerran Iris pomppasi kujalta pois. Koikkaloikkiminen on vain niin kivaa, että sitä pitäisi saada tehdä jokaisella esteellä.
Pituus oli ihan kivaa kun sai taas hyppiä. Tai silloin se oli kivaa kun ohjaaja juoksi mukana, mutta lähetettäessä esteen pystyi kävelemään vain yli.
Viimeisenä kokeiltiin mutkallaan olevaa putkea ja jälleen Iris yllätti ja meni putken rauhallisen varmasti tepsutellen. Mahtava koiruus!
Jottei kaikki kuulostaisi niin helpolta ja löysältä, niin me ei olla Iriksen kanssa ikinä treenattu namialustaa ja se jos mikä tuottaa koiralle ja ohjaajalle päänvaivaa kun sitä nappulaa ei saakkaan kädestä, vaan alustalta. Nyt aloitetaankin sitten treenaamaan namialustaa, ohjaaja sekä ohjattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti