Väsynyttä meininkiä

"Töissä" on alkanut kolmas viikko ja sen myötä on joutunut arkea miettimään uusiksi. Iriksellä on havaittavissa pientä eroahdistusta, mutta yksinoloa on reenattu ahkerasti. Saatan tuosta noin vaan lähteä kesken siivoilun ulos asunnosta muutamaksi minuutiksi ja palata takaisin sisälle jatkamaan touhuilujani. Missään kohin en Irikselle anna huomiota, en lähtiessä enkä tullessa. Viiden minuutin sääntö on ahkerassa käytössä.

Tänään joutui päivän aikatauluttamaan melko tiukaksi. Aamusta oli ajotunteja ja niissä meni reilu kaksi tuntia ja piti keretä autoilun jälkeen kotoa hakemaan Iris ja suunnata "töihin". Kyllä, Iris pääsi tänään "töihin" mukaan. Pidin kyllä koiran ulkona koko "työpäivän" ajan. Stressasin hieman haukkuherkkyyttä, mutta ei se nyt niin kauhean häiritsevää ollut ja yllättävän hiljaa neitini osasi olla.

Mielellään en koiraa ota "töihin" mukaan, mutta tänään oli vähän pakko jotta kerkeän tokoilemaan ensimmäistä kertaa pienryhmään. Ryhmäthän on pyörineet jo pari kertaa, mutta en ole niihin päässyt Iriksen juoksujen ja kyyditysten takia. Onneksi tänään ihana ystäväni suostui hengaamaan kentän laidalla puolisen tuntia.

Tokossa tosiaan harjoiteltiin paikkamakuuta. Se on Iriksen kanssa ihan ok. Pitkän ajan kuluessa neiti kyllä käy kyljelleen makaamaan eikä ole niin siistissä asennossa. Ja alkuun "maahan"-pyynnöstä koira kävi peruuttaen maahan ja asento meni vinoon. Nyt on sitä treenattu pois ja menee nätisti maahan pyynnöstä, vaikkakin peruuttaen, mutta liike ei mene vinoksi.

Kokeiltiin tänään myös hyppyä, mutta siitä ei oikein tullut mitään kun maassa olevat hajut olivat vain niin paljon mielenkiintoisempia kuin itse tekeminen. Myönnettäköön, että itseä hieman väsytti ja olihan Iriskin ollut ennen tokoiluja kuusi tuntia vieraalla pihalla päivystämässä asiakkaita. Nyt on koira ainakin väsytetty ja väsynyt koirahan on onnellinen koira.