Mukanani oli Iris, Jossu ja Mikke ja kun tavattiin Sannan kanssa lyöttäydyttiin vain yhteen ja käveltiin jonkin verran samaa matkaa ilman, että koirat pääsivät haistelemaan toisiaan. Suunnitelma toimi hyvin ja kun rannalle päästiin, saatoin laskea vesihirmut islantilaiset vapaaksi pulikoimaan lelun perään ja näin sain keskittyä Otson ja Hermannin opettamiseen vesipedoiksi.
Hienosti pojat hoksasivat homman juonen, mutta tuskin niistä aivan hirmusia vesipetoja vielä tällä kertaa tuli. Onneksi kesää on vielä edes vähän jälellä, niin keretään käydä useammin opettelemassa uimisen saloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti