Agilityä

Tänään päästiin oikeasti tekemään jo enemmän agilityssä. Meidän hurjan iso ryhmä jaettiin kahtia. Paikalla meitä oli neljä, joten alkuun kumpikin kouluttaja otti kaksi koirakkoa. Aloitettiin hypyllä. Ensin mentiin yhdessä koiran kanssa ja sitten vähitellen lähetettiin. Ensimmäisellä lähetyskerralla Iris jäi vain hölmönä katsomaan, mutta hoksasi idean kun otettiin alusta mukaan avuksi. Ilme oli koiruudella vielä hölmömpi, kun nami jätettiin alustalle.

Sitten otettiin kaikki neljä vuorollamme putkea. Iriksen juoksuista johtuen, tehtiin aina viimeisenä esteet. Putken kohdalla Iris ensin olisi tahtonut kiertää, mutta hoksasi kuitenkin idean ja tuli putkesta läpi kuin olisi ihan tuttu juttu. Onnistuin myös lähettämään Iriksen jo putkeen ja sekin meni varsin mukavasti.

Sitten otettiin pöytää ja se oli ihan helppoa juttua. Hyppää pöydälle, pönötä, saa nami, pönötä, hyppää alas ja ole paras. Sitä mieltä oli Iris.

Lopuksi otettiin vielä kaksi hyppyä peräkkäin ja kyllähän se jänskätti, että miten tulee käymään, mutta hyvin meidän kävi! Ensin oltiin hyppyjen välissä ja lähetettiin ensimmäiseen hyppyyn. Sitten otettiin molemmat hypyt molemmin puolin ohjattuna ja sen jälkeen jätettiin koira esteiden eteen, käveltiin hyppyjen toiselle puolella ja kutsuttiin koira luokse esteet ylittäen. Kerran vielä sama homma, mutta käveltiin hyppyjen toiselle puolelle, käytiin palkkaamassa koira paikallaolosta, käveltiin hyppyjen toiselle puolelle ja sitten kutsuttiin koira luokse. Ja Iris osasi hienosti!

Kotiläksyksi tuli opetella paikalla oloa ja kontaktin ottoa eri tilanteissa. Meillä Iriksen kanssa pitää enemmän treenata sitä, että kaikkia ihmisiä ei pidä mennä nenää heiluttaen moikkaamaan. Siinäpä meille kotitehtävää kerrakseen.