10.5.2016

Löytynyt treeni-into

Tänään heräsin vasta seitsemältä keretäkseni kentälle treenaamaan. Nakkeja ja Cesaria oli jäljellä eiliseltä kauppareissulta, joten tänään päästiin nopeammin liikenteeseen.

Tehtiin Iriksen kanssa seuraamiskaavio ilman hihnaa. Hihnan kanssa seuraa kivemmin kuin vapaana, joten siksi vain tänään sellaista. Kivasti meni, mutta kun lähdetään tekemään jääviä, alkaa seuraaminen jätättämään tosi paljon istumisen jälkeen. Tehtiin sitten pari hyvää seuraamisapätkää istumisen jälkeen ja alkoi toimia.

Rose oli mukana kentällä jotta Ari sai nukutuksi aamulla pitempään. Rosen kanssa ei ole tehty oikeastaan mitään toko-juttuja. Sivulla neiti pysyy vain jos on minun ja seinän välissä. Iriksen ollessa autossa huilaamassa ja miettimässä seuraamista, kokeilin Rosen kanssa ihan sivulla olemista. Ja mitä ihmettä? Rose tuli kuin vanha tokoilija sivulle just eikä melkein! Muutaman askeleen verran onnistui myös seuraaminen todella upeasti. Olin aikas ällikällä lyöty enkä arvannut enempiä tehdä, jottei mennä pilaamaan tätä hienoa kokemusta.

Otin vielä kerran Iriksen ja tehtiin pieniä ja hauskoja seuraamispätkiä sekä paikkamakuuta. Tämä riitti tältä aamua ja puolen tunnin kentällä hengailun päätteeksi suunnattiin kotiin ja lenkille.

Aamulenkki oli tarkoitus tehdä vain metsässä ja pellolla, mutta kun tytöt sitten löysivät jostain aivan ihanan kuraojan, ajattelin sitten kävellä pidemmälti ja käyttää neidit vielä uimassa. Kyllä sai hihnassa nätisti kävelyä muistuttaa kovasti kun tytöt hoksasivat, minne oltiin menossa. Eikä ollut riemulla rajaa kun päästin tytöt vapaaksi rannalle. Aamuinen lenkki kesti kevyet 2,5 tuntia ja tähän vielä päälle puolen tunnin kenttätreenit, joten tytöt jäivät tyytyväisinä nukkumaan lähtiessäni töihin.


Työmaalla sitten sattui ja tapahtui sen verran, että onnistuin kaatumaan ja nyrjäyttämään nilkkani melko ikävästi. Työpäivän sinnittelin loppuun asti hammasta purren, mutta kun työkengän otin jalasta pois, ei normikenkä mahtunut jalkaan lainkaan. Ilta ja tuleva yö meneekin sitten päivystyksessä, kunhan siellä jonot vain etenevät ja pääsee itse joskus paikalle näyttämään turvonnutta jalkaa.

Sinne siis jäi huomisen PAKK-koe. Toivottavasti huomenna keksisin jonkun kyydin päästä seuraamaan koetta, joka jää nyt meiltä väliin. Harmitus on sanoinkuvaamattoman suuri. Olen kyllä melkoisen ylpeä itsestäni, että olen saanut treenattua todella paljon ja löydettyä treeni-innon koirien kanssa tekemiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti