R.I.P. Mökö

Eilen tuli välillä tunne, että kaikki ei ole hyvin. Iriksen uloste on nestemäistä, mutta se oli oma mokani kun laitoin ruokaa kananmunaa ja toista takajalkaakin aristeli kun oli luultavasti kiivennyt kissojen raapimapuuhun ja pudonnut sieltä alas toissapäivänä. Vappunakin Näpillä valokuvatessa päälimmäisenä ajatuksena oli saada jokaisesta karvaisesta kuva, ikinä ei tiedä milloin joku lähtee..

Sitten soittaa äitini ja kuulin heti äänensävystä, että kaikki ei ole hyvin: joku on kuollut. Äiti itkuisella äänellä sai sanotuksi lauseen: "Mökö on kuollut." ja purskahdin itkuun puhelimen toisessa päässä. Maailma romahti ympäriltäni.

Sitä vain miettii, miksi sellainen kuolema? Semmoista kuolemaa ei toivo ihmiselle eikä eläimelle, sellainen on tuskaa täynnä. Paniikki ja tieto siitä, että ei selviydy. Miksei kukaan tehnyt mitään heti kun kissa havaittiin? Valitettavasti äitini saapui liian myöhään paikalle Mököä pelastamaan. Äidin elvytystoimista huolimatta, kissa ei selvinnyt. Mökö kuoli äidin käsiin..

Mökö koki hukkumiskuoleman lähiympäristön suojaamattomassa lietealtaassa..

Lepää rauhassa rakas Mökömme.