Poikien ensimmäinen yö oli meillä aivan kamala. Otso haukkui kaikki mahdolliset äänet ja voi sitä väsymyksen määrää kun maanantaiaamuna heräsin ja töihin olisi pitänyt lähteä X-silmillä. Ei auttanut kuin juoda pari kuppia kahvia ja lähteä viemään koiruuksia lenkille.
Iltapäivällä Ari tulee käymään kotona ajatuksena vain pikaisesti pissattaa koirat ja lähtee autojuttuja säätämään. Pikainen pissatus muuttui reilun kuuden tunnin etsintäoperaatioksi, kun saksalainen kaksikko päätti olla kuuntelematta Aria ja lähtivät omille teilleen. Hermanni löytyi onneksi melko pian, mutta Otsoa saatiin etsiä ja huhuilla oikein kunnolla. Yhdeksältä oli pakko luovuttaa ja mennä käymään syömässä ja lämmittelemässä kunnes puhelin pirahtaa ja saadaan kuulla, että Otsosta on näköhavainto. Ei muuta kuin kamppeet niskaan ja koiraa etsimään! Otso oli ollut kotirappusilla odottelemassa ja juossut suoraan tutun ihmisen tykö kun sellainen oli poikaa hetken huhuillut. Aika dramaattinen maanantai, mutta siitä kuitenkin selvittiin, onneksi!
Seuraavan yön Otso nukkui onneksi jo rauhallisesti, mutta vähän piti kuitenkin kommentoida epämääräisiä ääniä. Tiistai lähti jälleen käyntiin aamukahvilla ja koirien lenkityksellä. Töiden jälkeen oli koirille tiedossa hieman pitempi lenkki. Keskiviikko meni aika lailla samoissa tunnelmissa.
Torstai meni myös melko samalla kaavalla kuin pari edeltävääkin päivää. Poikia oltiin tulossa hakemaan melko myöhään illalla, joten lähdin vielä käyttämään pojat iltalenkillä, jotta pojat olisivat sitten mahdollisimman rauhallisia kuin kotiin pääsevät omistajiensa kanssa. Voi sitä riemun määrää mikä pojilla oli kun tultiin meille sisälle ja omistajat olivatkin lenkkimme aikana jo tulleet koiria hakemaan!
 |
| Mittelspitz Otso |
 |
| Pomeranian Hermanni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti